{roar & splash}

***

This is what we did this weekend.

We went to the Calgary Zoo. These are the only animal pictures I took. I decided to mainly just enjoy the trip this time and not worry about taking pictures.
***

***
The beautiful flowers made me take my camera out a couple of times.
***


***
Couldn't resist taking some posing pictures at least. Sienna loved riding the lion.
***

***

We even ran into some dinosaurs while there. How about that - they're not distinct after all. :) Sienna was so brave and patted them a bit. :) They must have just eaten since we came out of there alive. :)

***

***

After eating Mexican food at Chili's we went to our hotel (which was nice & new). We spent the evening swimming and enjoying the hot tub. Lots of fun!

We only stayed for one night. It was a perfect little mini vacation.

***

ps. The funniest thing happened when we were trying to find the hippos. We couldn't see them in their water tank. Next thing we know there was a big commotion to our left, just up the stairs. One of the hippos was blasting poo all over the place! That stuff was everywhere (including on some people)! There was a little warning sign that said the hippos might "spray". I think they need a bigger, stronger warning sign than that. Neon lights flashing. :D

We thanked our lucky stars that we had just passed the point where this "lovely incident" happened. :)

***

{suomen kieli}

Loysin sattumalta kivan nettisivun. Siella on kaikenlaista tietoa ja hauskuutta suomen kielesta.

www.kotus.fi

***

Lisää löylyä!
Sauna on ollut suomalaisten monitoimitila. Siellä on tehty erilaisia töitä, kuten osoittavat esimerkiksi sanat pellavasauna, mallassauna, palvisauna ja pyykkisauna. Se on toimittanut myös hoito-, kuntoutus- ja synnytyslaitoksen virkaa, mistä kertovat kuppaus-, hieroma- ja lapsisauna.
Varsinaisesti sauna kuitenkin on ollut ja on kiukaan lämmössä hikoilemista, löylyn ottamista ja peseytymistä varten. Sana sauna tarkoittaakin paitsi saunarakennusta tai -tilaa myös kylpemistä ja peseytymistä, mikä näkyy esimerkiksi sellaisissa ilmauksissa kuin sauna on kerran viikossa ja juhannussauna. Saunaan meneminen ja saunassa käyminen tarkoittavat saunomista. Saunoa-verbi on alkuaan länsisuomalainen ilmaus; Itä-Suomessa saunoja on entisaikaan mennyt kylpyyn, käynyt kylvyssä.
Verbillä kylpeä on useita merkityksiä. Se tarkoittaa joko pelkästään löylyssä olemista ja etenkin vihtomista tai saunomista kokonaisuudessaan, siis myös peseytymistä. Kaupunkioloissa sana kylpeminen alkoi tarkoittaa ammekylvyssä käymistä. Puhdistautumisen lisäksi kylvyillä voidaan hoitaa kauneutta ja terveyttä, kun otetaan vaikkapa savi-, muta-, höyry- tai auringonkylpyjä.
Sana kylpeä on vanhastaan ollut tuntematon Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Siellä ja paikoin muuallakin Länsi-Suomessa on puhuttu vihtomisesta. Kun läntisen vihdan itäinen pari on vasta, voisi odottaa, että Itä-Suomessa vastottaisiin. Vastoa-verbi on kyllä olemassa, mutta ei sitä juuri käytetä.
Vihtomisesta on eri puolilla Suomessa käytetty muitakin sanoja. Joku ropsii, joku toinen taas ropsuttelee, ropsuttaa, ropottaa, reputtaa tai röpöttelee. Syntyy mielikuva kevyestä ripsumisesta, jolla lapsiakin voi opettaa nauttimaan vihtomisesta.
Suomi on mitä merkillisimpien maailmanmestaruuskilpailujen luvattu maa. Tietysti meillä on ryhdytty kilpailemaan myös löylyssä istumisen jalossa taidossa. Ei tämä laji kuitenkaan mikään uusi keksintö ole. Saunahulluja löylymiehiä tai löylyihmisiä on ollut ennenkin.
Oikea suomalainen ei mene lauteille valittamaan kuumuutta. Oikea suomalainen toteaa rempseästi: "Kyllä nahka kestää saman löylyn kun kuivat seinähirrekki" (Kurikka). Jos joku kylpijä ei ole tyytyväinen löylynheittotahtiin, hän huikkaa: "Hyvä sauna mutta pitkät löylynvälit!" (Laihia) tai "Tervekätinen mies löylykipon varteen!" (Rantsila).
Saunassa piti ennen istua hiljaa. Mutta kun ruvettiin kilpailemaan löylynotosta, aukesivat myös kielenkannat. Suomalainen osaa lietsoa itseään ja kavereitaan yhä suurempaan uhoon: "Heitä löylyy vaan, kyl kivek kestää!" (Nummi). "Heitä miähen löyly, että kutinat lakkaa!" (Merikarvia). "Lyäs löylyy, ettei pakkaine parveen pääse!" (Vihti). "Heitäl löylyvä nin että silakka seinällä paistuu!" (Sysmä). "Löylyvä vaaj jotta huonommat herää lattijalta!" (Alajärvi).
"Hullu niin kylypöö, jotta nahka lähtöö", sanotaan Nurmossa. Tolkku pitäisi olla saunoessakin.
Maija Länsimäki
Julkaistu Helsingin Sanomissa 27.7.2004
***
Mainioita sananlaskuja! Mummon mokkisaunassa on tama puukyltti:
Kun pauhaa kiukaan mustat urut, silloin haihtuu maailman surut.

Lumestakin on 139 tapaa puhua! Ollaan me suomalaiset kekseliasta kansaa! :) Ihana rakas suomen kieli. Y

Itse haluaisin kasiini esim Aku Ankan savolaisittain kirjoitettuna. Suomen murteet on mainioita ja olisi kiva lukea enemmankin kaikkea murteilla. Mulle saa lahettaa siis... ;)

{adoptio}

***

Nayttaa silta etta jotkut lukijat ei viela tieda meidan adoptiosta joten paatin kirjoittaa tasta aiheesta viela yhden kerran ja sitten laitan sen tuohon sivuun "adoptio" label:lla jos jotain tulevaisuudessa aihe kiinnostaa. Eli...

Jay ja mina todellakin kaytiin vaikea lapsettomuus koettelemus lapi. Mita enemman aikaa meni ettei lapsia tullut, sen vaikeammaksi asia muuttui. Kaytiin kaikenmaailman testeissa ja minua jopa leikattiinkin mutta mikaan ei koskaan auttanut meidan lapsettomuutta. Kaytiin specialisteilla joista ei apua ollut myoskaan. Lopulta oli vaihtoehtona vain in vitro fertilization (keinoputki hedelmoitys muistaakseni suomeksi) tai adoptio. Jostain syysta meilla oli syva tunne ettei meidan pitaisi tehda keinoputkihedelmoitysta ja onpa hyva ettei tehty. Kaiken taman ruljanssin jalkeen, paljon myohemmin, sain vihdoinkin tietaa etta minulla on endometrioosi joten tuo in vitro juttu olisi ollut tosi karsea juttu mulle. Ties mita siita olisi seurannut mun terveydelle. Onneksi meita suojeltiin tuolta vaihtoehdolta ja osattiin luottaa sisaiseen tunteeseemme. Adoptio ei koskaan aikaisemmin tuntunut oikealta paatokselta mutta sitten yhtena paivana me molemmat vaan alettiin ajattelemaan etta mitas jos. Sitten innostuttiinkin asiasta kovasti ja se tuntui olevan se oikea ratkaisu. Paatettiin adoptoida meidan kirkon sosiaali toimiston kautta. Halvempi vaihtoehto meille seka ajateltiin etta sitten on vahempi mahdollisuus saada esim fetal alcohol syndrome lapsi. Meidan kirkon jasenet eivat yleensa juo, tupakoi, eivatka kayta huumeita mutta tietty kaikki eivat ela kirkon opin mukaan. Mutta ajattelimme etta siihen on vahemman mahdollisuutta ainakin. Niin, ja meidan kirkon sosiaali toimisto auttaa keta vaan tassa asiassa. Ei vaan kirkon omia jasenia.

Tuntui etta adoptiopapereiden laitto ja kaikki siihen liittyva kesti tosi kauan. Meita haastateltiin kodissa monta kertaa. Meidan piti tehda itsestamme sellainen kansio jossa oli meista paljon kuvia ja jossa oli meidan elamankerrat. Se oli syntyma-aiteja varten silla meidan kirkon adoptiot tapahtuu taysin syntyma-aitien valinnan mukaan. He valitsevat adoptioperheen.

Olimme tosi innoissamme kun prosessi oli lopulta valmis ja meidan piti vaan odottaa etta joku valitsisi meidat. Meilla molemmilla oli tunne ettei siihen kauaa menisi.

Vaarin!

Odotimme taas vuosi tolkulla. Jos muistan oikein niin kolme vuotta oli melkeen mennyt kun meista alkoi tuntumaan ettei adoptionkaan kautta tule meille lapsia. Meidan yhdet ystavat jotka olivat paattaneet adoptoida saivat vauvan "heti". Se oli vaikea isku meille. Meista tuntui etta ollaan loosers ja kukaan ei valitse meita. Pitaa muistaa etta tahan mennessa oltiin jo odotettu lapsia noin 12 vuotta ja oltiin jo tosi pessimistisia lasten tulon suhteen ja ihan loppuja henkisesti. Muutama muukin tosi paha koettelemus siina ennatettiin kayda lapi odotellessa.

Sitten oli kevat 2005. Mina ja Jay molemmat oltiin aivan taysin loppuja. Tuntui etta tama lapsettomuus ja kaikki siihen liittyva oli vienyt ihan joka pisaran meidan voimista. Ei jaksettu enaa. Tuntui etta oltiin laitetty elamamme odotukselle jo niin kauan. Paatettiin yhdessa ettei jakseta enaa moista odotusta (ei siis todellakaan jaksettu). Lahetettiin kirje meidan kirkon sosiaalitoimistoon etta halutaan lopettaa adoptio prosessi. Tama oli tosi vaikeaa aikaa meille myoskin. Oli mahdotonta ajatella ettei meille tassa elamassa tulisi lapsia. Se ajatus oli karsea mutta meista tuntui etta meidan piti se hyvaksya. Asiat oli kuin oli. Oltiin tosi masentuneita mutta yritettiin jatkaa elamaa eteenpain. Mina paatin menna takaisin opiskelemaan. Kavin kaikissa testeissa (matematiikka ja enkku, jannitti miten sujuu niin monen vuoden jalkeen ja viela enkuksi mutta kaikki meni hyvin). Odottelin opiskeluun menoa ja kavin odotellessa toissa alaan liittyvassa toimistossa (human resource management, ei sydameni valinta vaan paani).

Yhtena paivana Jay sitten soitti minulle toihin ja sanoi etta oli jutellut kirkon sos. toimiston kanssa ja he olivat pyytaneet jatkaa adoptio prosessia kesan loppuun (noin kuukausi enaa jaljella). Jay oli suostunut. Muistan miten vihainen olin Jaylle kun oli suostunut silla en todellakaan jaksanut enaa.

Sitten...

...eraana paivana elokuussa Jay soitti mulle toihin.

Sanoi etta meidat oli valittu.

En uskonut korviani.

Jayn piti selittaa asia minulle monta kertaa.

En siltikaan meinannut uskoa.

Itkuhan siita tuli melkoinen.

Menin takahuoneeseen itkemaan.

Tyotoverit olivat huolestuneita kun en pystynyt edes puhumaan ja selittamaan mika oli vialla.

Lopulta rauhoituin tarpeeksi ja selitin.

Paljon puhelinsoittoja meidan ja sos. tston valilla varmistaaksemme etta tama oli nyt totta.

Yritimme varautua sita varten ettei tasta olisikaan tullut mitaan. Niin monta pettymysta olimme jo kayneet lapi.

Mutta kaikki naytti hyvalta ja olimme varovaisen toiveikkaita.

Laskettu aika oli syyskuun puolessa valissa.

Yritimme saada vauvan huonetta valmiiksi (ja kaikki muu tarvittava) samalla kun tyoskentelimme kokoaikaisesti.

Luultiin etta meilla oli noin kuukausi aikaa mutta sitten saimmekin puhelun etta vauva on tulossa aikaisemmin.

Eli kun vauva tuli, se tuli sitten huippu nopeasti. :)

Lopulta saatiin puhelu etta tytto tuli ja etta adoptio on viela etenemassa.

Voi sita riemua. Silti viela vahan varautuneita etta mita jos syntyma-aiti muuttaakin mielensa.

Lennettiin hakemaan Siennaa sairaalasta.

Sienna oli kolmen paivan ikainen kun saatiin hanet.

Se oli tosi hengellinen kokemus meille. Tavata syntyma-aiti perheineen ja tavata Sienna ensimmaista kertaa. Uskomaton kokemus. Sanat ei riita.

Saimme viettaa aikaa yksin Siennan kanssa sen jalkeen sairaalahuoneessa.

Rakkautta ensi silmalla! Y

Oli uskomaton tunne etta saimme tuoda Siennan mukanamme kotiin. Olimme onnesta soikeina.

30 paivaa oli kyllakin viela tosi hermoja raastavaa aikaa silla niin kauan oli syntyma-aidilla aikaa laillisesti muuttaa mielensa adoption suhteen.

Ihana helpottunut olo kun 30 paivaa oli ohi ja Sienna oli edelleen meidan.

Sitten...

...saimmekin tietaa etta Siennan biologinen isa aikoi yrittaa pysayttaa adoption ja joudumme oikeuteen asiasta. Myohemmin saimme selville ettei han itselleen Siennaa halunnut (itsekin oli liian nuori) mutta olisi halunnut etta Siennan syntyma-aiti ottaisi hanet. Hanella oli negatiivinen nakemys adoptiosta ja siksi oli sita vastaan. Luuli ettei me rakastettaisi Siennaa kuten "oikeat vanhemmat".

Laki oli meidan puolellamme. Asian monimutkaisti se etta biologinen isa on treaty Indian eli hanella on kaikki inkkari oikeudet. Inkkareilla taalla on enemman oikeuksia kuin muilla. Hanen heimollaan on paljon rahaa ja heidat tunnetaan siita etteivat koskaan anna periksi oikeusjuttujen suhteen.

Oikeudenkaynti kesti ja kesti.

Eli samalla kun olimme vihdoinkin onnessamme siita etta meilla oli Sienna niin samalla pelotti koko ajan etta milloin joku koputtaa ovelle ja tulee hakemaan Siennan pois. Vielakin tulee itku heti kurkkuun kun ajattelen noita paivia.

Se oli siis onnellisinta aikaa mutta samalla karseinta aikaa myos.

Monesti aloin vaan itkemaan hurjasti yhtakkia. Asia painoi koko ajan mielta.

Olimme taysin rakastuneita pikku tyttoomme ja ajatus etta joku hanet hakisi meilta pois oli kauhein ajatus mita koskaan voisi kuvitellakaan.

Pahinta oli ajatella etta Sienna oli meihin taysin kiintynyt myos ja olimme hanen vanhemmat.

Kuvittelin aina etta mitka traumat hanelle jaisi jos hanet riistettaisiin meilta pois. Ja meille tietty myos. En tieda olisinko selvinnyt moisesta hengissa mutta kai olisi pakko ollut pystya jaksaa sekin kayda lapi.

Sienna oli yli vuoden ikainen (melkeen 13 kk) kun meidan piti taas kerran kayda oikeudessa.

Yllatykseksemme tuomari julistikin silloin etta Sienna saa jaada meille.

Voi sita riemua. Itkua, itkua, onnen kyyneleita.

Sitten...

... tajuttiin ettei asia ollut ohi vielakaan. Pelotti etta biologinen isa vie taman asian korkeampaan oikeuteen. Etta ruljanssi jatkuu ja jatkuu.

Odoteltiin.

Lopulta tuli soitto etta kaikki on hyvin ja ei ole lisaa oikeudenkayntia tiedossa.

Sienna oli meidan. Y

Enaa ei tarvinnut pelata.

***

Pidamme yhteytta Siennan syntyma-aitiin ja hanen perheeseensa. Sienna tulee kasvamaan tietaen miten han meille tuli. Hanen ei tarvitse jalkikateen miettia sitten etta kukakohan on syntyma-aitini. Olemme sanoneet biologiselle isalle etta haluaisimme haneenkin pitaa yhteytta ja han voi nahda Siennaa jos haluaa mutta tahan asti ei ole halunnut yhteytta pitaa. Molemmat olivat siis tosi nuoria kun raskaus tapahtui ja ei heilla ollut halua olemaan vanhempia niin nuorena. Eivat olleet edes yhdessa enaa kun Sienna syntyi.

Meidan rakkaus Siennaan on niin suuren suuri. Luulen etta osaamme arvostaa lapsia enemman kuin muut jopa kun odotimme niin alyn kauan tata siunausta.

Toivomme etta ihme tapahtuu ja Siennan ei tarvitse olla ainoa lapsi. Mutta ihme melkeen pitaisikin tapahtua silla emme jaksa kayda moista adoptio ruljanssia lapi edes enaa.

Aika nayttaa.

***

{jennifer talbot}

***

*cup of coco - jennifer talbot

***

I just discovered Jennifer Talbot.

For the longest time, I've thought of painting a big tree like this in Sienna's room. It's nice to see that some people actually have the energy to see their ideas made into reality. Her decorations are made with felt.

I also love this chandelier she made.

***

I'm having a really unproductive day today. Sienna's anxiety has been up the roof lately and we all have slept very poorly. Today it finally caught up to me and I'm not getting much of anything done. Blaah. I hate wasted days.

***

{twilight movie trailer}

I can't wait!!!!!!!!

{ai kun sulla onkin kiva rannekello}

***
Ihana kun Sienna tykkaa nykyaan hoitaa vauvojaan kovasti.

***

***

Sienna said: "Now I have a watch just like Robin's."

Mommy was happy that it wasn't a permanent watch. :D

Huomatkaa miten sormien valitkin on varitetty kunnolla.

***

***
Sienna made art even on a Kleenex. She seemed to think that this was amazing and was so proud of herself. I'm in trouble as I have a hard time not keeping everything she makes. By the time she'll leave our home, she'll have huge boxes full of her art. How do the rest of you decide what to keep and what to let go? This is just a Kleenex but it seems criminal to let it go since she loves it so much. Am I normal not being able to throw these things out?

***

***

Sienna asked to finger paint again. It's nice that it's not just her mommy's wish she's into this stuff. She likes to.

By the way, please try to put up with having to see every little art piece Sienna does. I "have to" post everything here. Proud mama you know... Lots more to come, I'm sure.

***

***

We do go out all the time too. I just never seem to bring my camera with me when we go. I thought I'd better get some evidence that we do though. :)
***

***

Sienna has couple of drums but sometimes you just gotta bang the garbage can, you know. Oh the joy! Bang, bang, bangaty bang!

The look on her face is priceless.

***

***
Robin came home from his two week's vacation in Florida last night (3am, late flights) and we went to pick him up from Jay's parents'.

He brought this to Sienna. There are "marker artists" who do this kind of picture calligraphy for people. I saw them in Los Angeles. Not really my kind of thing but it was nice of him to think of Sienna and bring her stuff. Don't have a clue where I'm going to put this. I haven't even framed the picture Jay brought Sienna awhile back.

Robin had fun in Florida. They went to NASA, Universal Studios, Disneyworld, dinner theatres and who knows where else. They had time to do tons of stuff.

He bought himself lots of stuff: a jean jacket, a cd player (he always wrecks stuff so he has to keep replacing things), a watch (diddo), tons of t-shirts and caps, dvd's, magazines of alligators & Indiana Jones...

He also came home with a nasty cold.

He missed us. He called us the other night and said with such emotion "I miss you guys". It was sweet. I guess I kind of missed him too but the break was nice too.

I noticed he put on some weight on his holiday. He must have eaten tons of junk food (plus they ate at buffets too). Oh well, he had a good time. He had been so good saving his money for this trip, he deserved to indulge himself a bit.

***

***

Gramma's souvenier for Sienna. Cute little bag with candy in it. She got an outfit too and I guess some other stuff will be coming on her birthday. I have GOT TO learn to get rid of stuff as new stuff comes in or we'll drown on stuff one of these days.

Vahan liikaakin aina kaikkea mutta onhan uudet jutut aina kivaa vaihtelua pikkuselle. Pitaa vaan todellakin aina osata antaa pois vanhoja juttuja. On lapsia joilla ei ole paljoa ja sellaiseen paikkaan vaan lahjoituksia aina.

***

{too much info I'm sure}

100 sita sun tata asiaa s a n s k u :):sta

1. Olen 40v. Monet sanovat etta naytan paljon nuoremmalta. Olo on myos nuorempi. Joskus viela tunne etta olen ihan ipana. :) Kroppa kylla aina muistuttaa mika se oikea ika on.
2. Olen edelleen suomalainen vaikka olenkin asunut Kanadassa jo 17v.
3. Kavin paljon vaikeita asioita lapi lapsena mutta onneksi tasapainona oli myos paljon tavallista, ihanaa lapsen elamaa.
4. Suurimman osan lapsuudestani asuin Helsingissa.
5. Helsingin Isosaaressa asuin pari vuotta. Ihana paikka lapsille. Koulussa vain 12 oppilasta. Paljon hauskaa leikkia ulkona luonnossa. Armeijan laivoilla aina saari – Santahamina valia. Hydrokopterillakin sain menna kerran. Paljon rakkaita muistoja tuolta ajalta.
6. Lapsuuden kesat vietin Kajaanissa mummon, enojen, tatien ja serkkujen luona. Ihanat kesat mokilla. Uimista, mutakakkujen tekoa, saunomista, marjojen poimintaa…
7. Joulut usein myos Kajaanissa. Isot lumiset puut. Kavelyt hautausmaalle kynttiloita ja kukkia viemaan.
8. Koulussa tykkasin aina matematiikasta. Lukion todistuksessa oli siina kymppi. Opin yleensakin helposti mutta minun oli vaikea keskittya koulunkayntiin kun elamassa oli koettelemuksia paljon.
9. Oli kiva kayda Torkkelin Lukiossa. Sai skipata tietyt kuivat aiheet ja ottaa niiden sijaan taidetunteja. Jumppatunnit vietin usein Stockalla koetellen hattuja kavereiden kanssa.
10. Kaytiin kavereiden kanssa kaksi kertaa Italiassa. Siella aina ihastuksia riitti mutta ei onneksi koskaan mitaan vakavaa minulla. Tykkaan tosi paljon Italian kielesta.
11. En koskaan nauttinut alkoholin juomisesta. Sekin tuli tietty koettuna nuorena mutta onneksi oli jarkea tulla absolutiksi 17 vuotiaana. Yksi elamani parhaista paatoksista. Niin paljon olen nahnyt ihmisten mokaavan elamaansa viinan takia.
12. Inhoan tupakkaa.
13. Elama toi yllatyksena uskon elamaani kun olin 18v. Liityin nykyiseen kirkkooni ja se on ollut myoskin yksi elamani parhaimmista paatoksista. Mina joka ennen vieroksuin “uskovaisia” olen nyt itse hihhuli. :)
14. Eras rakas ystava kutsuukin minua aina hihhuliksi. Hauska lempinimi. :)
15. Olen ianikuinen romantikko. Toivon etta jokaikinen ihminen tassa maailmassa saisivat itselleen sen “toisen puolikkaan itsestaan”.
16. Itse loysin omani kun olin Irlannissa vapaaehtoistyossa kirkkoni puolesta. Tuli taysin yllatyksena. Tiesin vaan etta “tama se nyt on”.
17. Next thing I know asunkin Kanadassa josta mieheni on kotoisin.
18. Kova ikava aina omaa perhetta kun asun taalla kaukana. Ja tietty kaikki suomalainen onkin yhtakkia niin mahtavaa etta. Jopa Suomen historia jota inhosin koulussa. Mita ei ole, sita kaipaa.
19. En tieda osaisinko enaa asua Suomessa. Aikuiselamani olen melkeen kokonaan asunut Kanadassa.
20. Nuorena olin aina ihastunut johonkin. Ihastuksia riitti. Olin iso flirtti. Taisin sarkea joidenkin sydamia kun itse en ollut “vakavana” vaan tykkasin vaan flirttailla.
21. Muistan miten naimisiin mennessa mietin etta apua, miten ihmeessa onnistun nyt sitten olemaan flirttaamatta. :)
22. Ei se vaikeaa ollutkaan kun ei ole enaa tarvetta. On hyva oma aviomies. Se riittaa.
23. I LOVE being married. Mulla on paras aviomies mita voi olla.
24. Uskon avioliittoon vaikka perheessani ei siita ollut onnistunutta esimerkkia. Aina olen uskonut.
25. Katsotaan Jayn kanssa paljon leffoja. Joskus on tosi vaikea loytaa mitaan katsottavaa kun monissa leffoissa niin paljon roskaa.
26. Tykkaan kuunnella marriage counseling talk cd’s. Seka mielta kohottavia, hengellisia talk cd’s. Varsinkin ajaessa niin pysyn karsivallisena torppo ajajien kanssa. :)
27. Osaisinpa aina elaa kaiken oppimani mukaan.
28. Tykkaan oppia. Olen aina lukemassa ja oppimassa uutta. Olen tiedon janoinen. Uteliaskin.
29. Harmi vaan etten muista noin 99%:a mita luen. :( Olisinpa viisas jos muistaisin kaiken lukemani. :)
30. Viime aikoina olen unelmoinut kiltti vampyyri ja warewolf poikaystavista. Ei mitaan vakavaa (olen onnellisesti naimisissa). Tama hassutus elamassa johtuu Stephenie Meyer:n Twilight kirjoista. :) Hupia pitaa olla.
31. Tykkaan tosi paljon myos Jane Austenin kirjoista.
32. Tykkaan tosi paljon kaikenlaisista kirjoista. Eilen illalla aloin lukemaan Monte Criston Kreivia.
33. Olen kerannyt kaikki Calvin & Hobbes sarjakuvakirjat. Olen lukenut ne monen monta kertaa ja nauran joka kerta alysti. Minun huumoria.
34. Olen tosi lapsenmielinen monin tavoin. Mutta osaan kylla ajatella syviakin.
35. Inhoan soittaa jollekin puhelimella mutta on ihanaa kun joku soittaa minulle.
36. Minulle on annettu taiteilijan sydan mutta monesti turhaudun kun tunnen ettei ole mahdollisuutta toteuttaa taide unelmiani.
37. Voi etta kun saisin kayda taidetunneilla.
38. Voi etta kun mulla olisi oma taidestudio (ullakolla, luonnon valoa, iso huone, paljon tilaa).
39. Voi etta kun mulla olisi uskoa omiin kykyihin. Tuntuu etten osaa oikeen mitaan 100%. Rapelten sita sun tata vahasen. En mitaan oikeen kunnolla.
40. Koko elamani olen tapellut huonoa itsetuntoa vastaan (siita kai epailyt omiin kykyihinkin johtuu). Johtuneeko lapsuudestani vai mista mutta aina tunnen olevani huonompi kuin muut.
41. Minun on helppo pitaa esim puheita kirkossa (joka on monesti ihmisten #1 pelko mutta minun ei) mutta normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa olen usein tosi ujo.
42. Tykkaan opettaa. Kirkossa onneksi saan mahdollisuuden opettaa vaikka minkalaisia luokkia aina.
43. Olen oppinut hurjasti kaikista vapaaehtoistehtavistani kirkossa. Mahtavaa kokemusta.
44. Olen jopa ollut vastuussa nuorten naisten (12-17v) kesaleirista ja sen organisoinnista ja toteuttamisesta.
45. Olen ollut presidentti. :) No, kyseessa “vaan” kirkon Nuorten Naisten jarjeston presidentteys. Mutta silti. :) Presidentti Sansku. :) Hauskuteltiin aina Robinin kanssa etta tarvitsen nyt henkivartijankin kun olen presidentti ja Robin heti suostui siihen tehtavaan. :)
46. Niin, yksi koulutuksistani on “foster parent”.
47. Oltiin hulluja newly weds mieheni kanssa. Otettiin kotiimme emotionally & behaviorally & mentally challenged teenagers. *pyoritelkaapa silmianne kanssani*
48. Mutta oli se tietty kovin opettavaista kokemusta.
49. Pienen breikin jalkeen nyt meidan kodissa asuu Robin joka on 31v Downin Syndrooma “foster brother”. Olen tuntenut Robinin 17 vuoden ajan. Asui ennen mieheni vanhempien luona. Meilla asunut 8 vuotta jo.
50. Robinin “huolehtiminen ja opettaminen” vie monesti hermoni. Tuntuu etten ole tarpeeksi karsivallinen.
51. Mutta on meilla tosi hauskaakin usein. Tanssitaan olohuoneessa porukalla. Laulan “oopperaa” Robinille autossa. Muuta sellaista kivaa dilleilya. Hiljaista olisi meilla jos ei olisi Robinia meidan elamassa.
52. Mutta siis voi etta kun se osaisi hoitaa hygieenia jutut paremmin. Mun hermot kestaisi paljon paremmin.
53. Uskon etta “seuraavassa elamassa” Robin tulee olemaan mita uskomattomin ihminen. Ei minkaanlaisia puutteita vaan taysin toimiva ja a very special spirit.
54. Tulen sanomaan Robinille silloin etta “you drove me nuts back there, buddy!” :)
55. Tulee olemaan mahtavaa nahda Robin seuraavassa elamassa ja tuntea se sitten “omana itsenaan”, ilman mitaan syndroomaa. Odotan innolla sita paivaa.
56. Toivottavasti saan jotain “taivas bointseja” siita etta ainakin yritan jaksaa sen kanssa aina. Monet ei edes suostuisi yrittamaan.
57. Olen koulutukseltani myos hieroja.
58. Tykkasin tosi paljon hierojan ammatista. Oli ihana fiilis kun asiakkaat rentoutuivat taysin ja osasin auttaa heita paasemaan stresseistaan.
59. Piti lopettaa hierojan tyo kun kasivarret meni tosi heikoiksi ja niissa on ainainen tendonitis ja kaikenmaailman kipuja. Aidiltani olen perinyt heikot kadet ja kasivarret. Harmi.
60. Olen tyoskennellyt silkki- ja kuivakukkien asettelijana. Hienosti osasin laitella kukkia. Onneksi firma meni konkkaan silla olin aina kipea polyallergian takia (jota en silloin tiennyt etta mulla oli).
61. Ylaasteella oppimani konekirjoitustaito oli hyva taito jonka opin. Sain kivoja kesatoita toimistoissa.
62. Lukion aikana olin kesatoissa HK:lla kavereideni kanssa. Hyvat palkat. Hauska oli tyoskennella nuorella porukalla. Nakit lensi usein. Noista kesista lahtien en ole pystynyt syomaan makkaraa enaa.
63. Odotettiin Jayn kanssa miljoona, triljoona, biljoona vuotta kunnes saimme Siennan. En halunnut olla nain vanha aiti mutta elama yllattaa usein monin tavoin. Ei mene aina suunnitelmien mukaan.
64. Lapsettomuus oli tosi vaikea koettelemus meille. Vei kaikki henkiset ja emotionaaliset voimat. Fyysisestikin tuntuu etta jatti meihin jalkensa. Olimme juuri luovuttaneet lasten suhteen (ei jaksettu enaa ainaista odottamista ja putting life on hold) kun Sienna saapuikin perheeseemme.
65. I LOVE (!!!) being Sienna’s mommy.
66. Sienna toi elamaamme niin paljon auringonpaistetta. Niin se aurinko aina lopulta paistaa kaiken kaatosateenkin jalkeen.
67. Elamme vahemmilla tuloilla jotta saan olla kokoaikaisesti kotona Siennan kanssa.
68. Minulla on usein tunne ettei mulla ole paata eika hantaakaan mistaan asiasta. Sellainen ulapalla olo vahan. Kaytannon asioissa kai eniten. Luultavasti kun sellaiset asiat ei oikeen kiinnostaisi. :)
69. Mutta toisaalta tuntuu etta mulla on tietynlaista elaman viisautta paljon.
70. Unelmani on minimalistinen, taiteellinen, alkuperainen moderni koti. Aina putipuhdas ja organisoitu. Mutta ei se mitaan jos en koskaan sellaista saa. Tyytyvainen olen ihan siihen mita meilla on.
71. Kai mulla pitaisi sitten olla rahaa kodinhoitajan palkkaukseen silla usein muut asiat voittaa mun huomion kuin siivous.
72. Pienena minua kutsuttiin Mimmiksi. :) Tai Rimppakintuksi. :)
73. Aikoinaan aitini monivuotinen espanjalainen miesystava kutsui minua aina Lintu Siniseksi. Olen aina ollut sellainen “paa pilvissa unelmoija”.
74. Unelmointi on todellakin yhta mun lempipuuhaani. Eika unelmien tarvi toteutuakaan. Ihan kiva unelmoida vaan.
75. Kaikenmaailman idiksia mulla riittaa aina. Taideidiksia. Bisnesidiksia. Maailman paras leffa idis.
76. Jonkun muun kylla pitaa ne idikset toteuttaa varmaan. Itse en saa mitaan aikaiseksi. Ei ole taitoja joita tarvitsisin. Tai itsekuria to reach long term goals.
77. Tykkaan ajaa lujaa. Monesti harmittelen kun pitaa menna “hiljaa” nopeussakko vaaran takia. 78. Mutten tykkaa ajaa varomattomasti. Pidan liikennetta silmalla ja huristelen vaan “turvallisella tavalla”.
79. Mulla oli ennen tosi kiva kasiala. Nykyaan harakanvarpaita vaan.
80. Meidan perheessa lauletaan paljon vaikka mina tai Jay ei todellakaan olla mitenkaan musikaalisia tai osattaisi laulaa upeasti. Sienna osaa jo monen monet laulut.
81. Olen aina halunnut osata soittaa kitaraa. Mutta ei mulla varsinkaan enaa mitaan karsivallisyytta loytyisi sen opettelemiseen. Harmi.
82. En osaa innostua jumppamisesta enka urheilemisesta en sitten millaan. Tosi harmi.
83. Olen aina karsinyt arsyttavista (mutta onneksi ei alyn vakavista) terveysongelmista. Tuntuu etta mulla on heikko kroppa. Kai se on osa meidan kaikkien elamaa mutta monesti tuntuu etta mulla niita vaivoja on ollut enemman kuin muilla. Ehka on vaan mun mielikuvituksen tuotetta moinen tunne mutta plaah silti. :)
84. Lempivarini on hopea. Musta ja valkoinen myos. Monet muutkin varit on aina lemppareita mutta muut varit vaihtuu aina fiiliksien mukaan. Nuo kolme ekaa on aina lemppareita.
85. En suostu pitamaan kultakoruja. Pelkkaa hopeaa haluaisin olevan kodin jutuissa myos.
86. No, oikeastaan useimmiten pidan vaan kahta Kalevala sormusta vaan ja ei muuta. Ei edes korviksia. Harmittaa kun korvissa on reiat.
87. En tykkaa timanttikoruistakaan. Pelkasta hopeasta vaan.
88. Mutta askarteluissani pitaa olla paljon bling blingia jostain syysta. Hoh.
89. En osaa menna nukkumaan kun Jay ei ole kotona (mika tapahtuu onneksi tosi harvoin). Kukun valveilla joskus aamu viiteenkin. Sitten vasta paasen uneen kun olen ihan taysin vasynyt ja silmat ei enaa pysy auki ei sitten millaan.
90. Menen aina liian myohaan nukkumaan ja ihmettelen kun olen aina vasynyt. *pyoritapas sinakin silmiasi*
91. Olen aina ollut “avoimet ovet” tapainen ihminen. Eikohan sen tasta listastakin huomaa.
92. Tykkaan syvista ihmissuhteista. En sellaisista turhamaisista, jonninjoutavista. Mieluummin muutama tosi hvya ystava vaan kuin etta monta laimeaa.
93. Kissani raapaisi silmani puhki kun olin 14v. Nyt sen silman pupilli on pysyvasti laajentunut ja se ei enaa ole sininen vaan vihrea. Mulla on siis “David Bowie silmat”. :)
94. Karsein sairaalakokemukseni oli katarri silmaleikkaus eika se alkuperainen “kun silma meni puhki” leikkaus.
95. Nyt kun siina silmassa on tekolinssi joskus valo heijastuu siita silmasta ja naytan cyborg:lta.
96. Olen pitanyt piilolinsseja 16v asti. No, oikeastaan yhta vaan, hyvassa silmassani.
97. Menen mieluummin kirjakauppaan kuin vaateliikkeeseen.
98. Lempijutut Kanadassa: Kalliovuoret, kanjonit, hoodoos, Nanaimo bars (mmm!), Edmontonin Heritage Festivaali, Vancouver.
99. Asuttiin kaksi ja puoli vuotta Fort Chipewyanissa joka on noin 1200 asukkaan inkkarikyla koillis Albertassa. Sinne piti menna lentaen pikku koneella. Jaa/lumitie ainoastaan talvella.
100. Asuin yksin 18-21 vuoden ikaisena. Mulla oli tosi kiva pikku asunto Helsingin Malmilla. Kavin toissa Jaakko Poyrylla.

Mun oli pakko "kun muutkin". Olisi ihana lukea muidenkin 100 lista. Utelias kun oon. Ei saa ajatella liikaa mita kirjoittaa. Mita vaan tulla tupsahtaa mieleen. Ihmeen nopeasti tuli tama mun lista. Maailman pisin postaus kyllakin. Huh. Saa nahda jaksaako kukaan tata lukea loppuun. Jos jaksoit niin jatapa kommentti etta jaksoit. :) Kirjoitin taman listan muuten Microsoft Word:lla eilen illalla kun Sienna oli mennyt nukkumaan.

{kites and a fairy princess}

***

Sienna was first drawing hedgehogs but then they turned into kites.

See the long lines = kites. :)

Love these. Y
***

***

I was going to make you wait until Sienna's birthday party is over but who am I kidding - I have to share this right away. :)

I was itching to craft something today and this idea popped into my head. These laminated thingys will be on Sienna's birthday cake as decorations.

They're sturdy enough for her to play with them afterwards.

Should I add some glitter to the crown later? (I don't have any at the moment)

Am I brilliant or what?!!

Go ahead and admit it - I'm brilliant. :D

Eli siis... Kekkasin idiksen tehda Siennan tulevaan synttarikakkuun tallaiset koristelut. Paallystin muovilla joten kestavat sitten leikkiakin jalkeenpain.

***

{cuuuuute}

***

www.eveluche.etsy.com

Sooooooo cuuuuuute!

***

{yummy-o crepes}

***
Sidewalk chalk fun & ride for teddy first thing in the morning (hair isn't even done yet).
***
***
Sienna has little lambs, little lambs, little lambs...
***

***

Sienna usually never wears a hat (except her sunhat which is a must in the summer heat). She saw a picture of her cousin Nida with a hat on and decided she can wear one too now. Thanks Suvi. :)

The arms - she was showing me how to be reverent. :)

***

***

Yummy-o!! :P

***

***

And you gotta have one of these to fry them on. Well, you don't have to (normal frying pan works too for bigger crapes) but they taste better this way.

***

FINNISH "LETTU" (CREPES)

2 eggs

2 cups (5 dl) milk

1 cup (2.5 dl) flour

1/2 tsp salt

2-3 TBSP sugar

few drops of vanilla

Mix the eggs in a bowl just enough to break them. Add the rest of the ingredients (the flour through a sieve) and mix well. Let the batter sit at least an hour. Heat the pan and then use medium heat to fry the crepes. Put tiny bit of butter/margarine on the pan for each crepe, let it melt, pour in a bit of the batter. Flip the crepe when the underside is brown, let the other side brown too. Repeat. I always sprinkle a bit of sugar on each crepe once it's done. I love, love, love mine with mashed bananas and freshly whipped cream. Finnish people like to use cloudberry jam on these too (Ikea sells it). Jay likes his with sliced strawberries (add a bit of sugar) and whipped cream.

I hope this makes sense. I don't have a clue how to write a recipe.

***

{boo!}

***

I thought I'd scare everyone off with a picture of myself. :)

Last month I was taking pictures of Sienna when she decided that she wanted to take a picture of me. I guess it's only fair since I'm always snapping some of her. This is the result. Not bad at all for an almost three-year-old. Better than some of my pictures of her. Wish I had some lipstick on. :)

***

Piristysta on tuonut viileampi ilma. Eilen illalla piti jopa laittaa ikkunat kiinni yoksi. Ah! :) Viileampaa ilmaa otettiin heti hyodyksi ja tein eilen suomalaisia pikkulettuja valurautapannulla. Voi etta ne maistuikin herkulta pitkasta aikaa. Lisukkeina oli murskattua banaania ja tuoretta kermavaahtoa. Mansikoitakin oli mutta kun mulle ainakin bansku aina vie voiton.

Tuli mieleen kun teinarina olin aina meidan perheen virallinen lettujen paistaja. Kaikki aina inisivat etta "tee sansku lettuja". Ja teinhan mina. Mielellani. Isot lajat jokaiselle. Muistan joskus unelmoineeni etta aloittaisin oman lettubaarin. Kaikenlaisia lettuja ties milla lisukkeilla. Jonkun pitaisi kylla sellainen aloittaa. Ei vaan kesatorilla vaan vuoden ympari saisi lettuja.

***

In English... I took advantage of the cooler weather yesterday and made some small Finnish pancakes (crepes) with a cast iron pan. De-e-elicious! :P

A picture and a recipe to follow. :)

Karly, you should come over one day and I'll make some for you. :)

***

{yeah}

***

Sam Spenser's "Bloom". Not the prettiest surrounding for this installation but I'm sure it makes people smile as they walk by.

***

Eilen oli mieleton helle - +36C. Ei siis todellakaan meinannut jaksaa tehda yhtaan mitaan. Kissat loikoili lattialla vaan koko paivan. Mina kadehdin niita vahan. Pikkuset eivat tunnu valittavan helteesta samalla tapaa kuin me aikuiset, jaksavat paremmin, eli minulla edelleen "kiiretta" Siennan kanssa koko paiva. Yo oli aivan mieltsin tukala. Me kaikki nukuttiin tosi huonosti. Silmissa on kuin olisi hiekkaa kun tuulettimet on puhaltaneet koko ajan. Samoin meidan makkarin ilmastointilaite. Silti oli liian kuuma nukkua. Sienna oli hiesta marka, raukka. Tanaan on onneksi vaan +23C ja ihanan viileaa tana aamuna. Ah! Tottakai helteessa voisi tietty tehda vaikka mita mutta kun hyva kun jaksan hengittaa vaan saatika sitten menna jonnekin. Vahemmassa helteessa kylla (alle +30C) muttei eilisessa.

***

Saasta puheen ollen... Jayn vanhemmat ovat Orlando, Floridassa. Disneyworld:ssa sun muissa huveissa. Ottivat Robininkin mukaan seka omat kasvattilapset ja -aikuiset. Niilla on ollut jo viikon verran hauskaa ja toinen viikko viela edessa. Mutta - uutisista nahtiin etta siella on menossa trooppinen myrsky juuri nyt. Pitaa soittaa niille tanaan ja kysella etta miten meni myrskypaiva. Ei ole kyseessa mikaan pikku myrsky siis. Hurrikaanimainen.

***

No, ei tanne sen kummempia. Pitaa menna Siennan kanssa ulos nyt kun taas jaksaa. Haluaa pyorailla nallensa kanssa ulkona. Tuolla se jo harjoittelee takapihalla sotkuisissa aamuhiuksissaan. On se niin sootti.

Ai niin, koko aamun rassasi mua ties sun milla pyynnoilla ja aloin jo vahan tympiintymaan kun niita pyytoja sateli tiuhaan tahtiin. Kysyin sitten etta "Is mommy's job to just bring you stuff all the time?". Siihen Sienna heti tokaisi vakavana etta "Yeah."

***

{500}

***

Anthropologie store display.

***

***

www.aliceapple.etsy.com
***

***

70 Degrees North designed this amazing kindergarten. It's in Tromso, Norway.

***

So, this posting is my 500th. I usually don't even notice stuff like that but other bloggers had made a big deal about things like this so I checked the number of my postings couple of days ago and noticed it was almost 500. I have been contemplating about doing something GRAND for this most special, earth shattering event (can you feel me smiling over here). It got to the point where I was panicking a bit about what to post next. Like I couldn't just do the usual "whatever" thing. As you can see, I have decided to ignore the 500 fact and go about my blogging as usual. If you want, you can leave a nice "wow, 500 AMAZING postings already" comment for me so that I can feel special today. Or just say hi and you'll make my day. :) You know you want to so go ahead. :) Sometimes I feel like quitting this blogging thing as there really is no rhyme or reason to my blog. I started it so that my family and friends far away can read what's up with my life. It is also sort of a Finnish link in my life as well - it's been fun getting to "know" some other Finnish bloggers (and non Finnish, I might add). And I guess it's some sort of a journal as well. I'm sure I'll just keep blogging along and hope that all this makes some sort of sense at the end of the day. That there was a purpose to all this. If there wasn't, oh well. :) You ain't getting rid of me that easily, you know. :) I've been know to give my two cents without twisting my arm. :)

***

So, now that I'm past this 500 hurdle, I feel better. :)

***

I love the kindergarten above. Someone realized that children deserve the very best. Speaking of which... I went to enroll Sienna in gymnasics on Friday and I was disappointed at the place. I still left the registration form and the cheque there but I might have to call them tomorrow and cancel the whole thing. The toddler area was in the basement and it looked like no one had cleaned there for ages. It looked kind of old and not too exciting of a place for your precious little one. I wish someone would have showed me around a bit, shown me what they do there. Maybe it would have looked better then. Sure there were some wall paintings etc but I couldn't get past the feeling that someone should take more pride in making the place nicer for the precious little ones. It's amazing what some cleaning and a few special touches could do to a place. I have to think this over. I was just pretty turned off of the place. It was actually the same thing with the Kindermusik class. They could have done so much better too to make the place look nice. I hadn't seen the place before I enrolled Sienna in that class. I wonder if I had enrolled her if I had seen the place beforehand. Sure it was a fun class (and Miss Karly was great!) but often it bothered me quite a bit to see how messy the place was & lacking those special touches.

What a dream it would be to find a play school for Sienna that would look like the kindergarten above. With workers who really love little ones. Who would make it extra fun and informative for the children. Little ones do deserve the very best.

***

Helle jatkuu... Tanaan on onneksi vaan +28C. +34C:n jalkeen se ei olekaan enaa niin kauhean paha. :)

***

Now leave me a comment. :)

***

{tekosia}

***

I bought couple of Japanese magazines when I was at West Edmonton Mall (they have an asian market there) in hopes of seeing something really different and unique. To my surprise, I was disappointed. Excluding few things (including the writing), the look of these magazines was pretty much the same ol' what you find here too. Globalization is sometimes blaah. You could really see the western influence in the magazines.

I liked this house though. Fantastic to have windows as walls and trees right outside your living room. Me likey.

***

***

One of the models did look Asian. I think Asian women are beautiful. There is a trend in the Asian countries for the women to get an eye surgery so that they can have western looking eye lids. Too sad. I think Asian women look so exotic and beautiful just the way they are.
***
***
Love the funky make up. Eons ago I almost started a fantasy make up artist career. It must have been because I saw the picture of the singer Toyah with her black contact lenses, wild orange hair and clouds and birds painted on her. I think even now it would be fun to take a face painting course. Amazing what you can do with make up. Fun. And the best thing is that it comes off with soap and water.
***
***
I taught Sienna how to draw a smiley face and got this. LOVE IT!
***
***
And she drew a sun too. Sienna is not very brave when it comes to drawing. She gets frustrated when she can't draw something right away. She gets it from me. :)
***
***
Sienna drew family portraits while we were on our summer holidays. Phleeease keep practising Sienna. For your momma's sake. :D I LOVE kids' art!!!!!
***
***
I know it's a bit early but I wanted to get a head start on Sienna's birthday. I've been itching to make some of these tissue paper pom poms ever since I saw them at Martha Stewart. Love them. Easy to make! I need to make one more yellow one. Three looks better than just two.
***

***

I love, love, love my new Marimekko Unikko wax tablecloth and olive colored Mariskooli & Iittala tuikut. Forever thankful for my dear a n s k u sister who always spoils me so much. Y

***

***

You just fold 8 tissue paper rectangles in accordion style. Cut the ends to look like a ). Tie it with a string in the middle. Open the layers. Voila! Go make some! :)

***

Ok, NOW I'm outta here! :)

***