{siis voi etta!}

***

Siis voi etta! Ei tama popo suostu lahtemaan ei sit millaan. Tanaan on taas huonompi olo. Syy ehka siina etta eilen oli pakko kayda vahan ostoksilla kun kissanruoka oli loppu ja Jay oli myohempaan toissa. Oli kylla kiva paasta ihmisten ilmoille mutta nyt tietty tuntuu etta ehka tuokin rasitus oli sitten liikaa. Kaiken lisaksi istuskelin etupihalla silla aikaa kun Sienna leikki lumella. Oli niin aurinkoista ja lampotila jopa plussan puolella (+1C tosin vaan).

Energiaa ei todellakaan ole. Koti nayttaakin silta.

Olen sentaan jaksanut kayda lehtipinoja lapi ja leikella sielta mieleiset kuvat pois. Voi etta haluaisin nuo hapsusandaalit! Ja tuon oranssin pyoran. Ihania.

Tanaan ohjelmassa pelkkaa lehtien leikkelya ja palapelien sun muun tekoa Siennan kanssa. Hissunkissun. Jospa auttaisi taas.
***

{blog changes}

***

I would like to visit an ice hotel, not to stay in one. :)

There's something magical about them but I think people who spend a night in them must be completely and utterly nuts. :D

These ice hotels can be found in Finland, Sweden, Quebec (Canada)...

***

I've been pondering and pondering about my blog. Once again I'm having a bit of a crisis about it. This hasn't turned out to be the blog I planned it to be - a place where my family and friends can stay in touch with my life since I live million miles away. This blog has morfed into something totally different. I do like putting stuff in here that I find. I guess it's my personal filing cabinet for all things interesting. And in some ways I like writing about our every day life too as this becomes somewhat of a journal for us. But in a way I feel like I'm a mamarazzi. The older Sienna gets, the more I wonder if she would like that I'm making her life so public. I have a feeling that a change is coming to my blog soon. I'm considering separating our family's everyday life into a separate, private blog. And keep doing a public blog without all the family stuff. I'll offer to invite those who have been reading my blog so far to my new private blog. If you would like an invitation, please leave a comment for me with your e-mail address.

***

No viela suomeksi. Blogi kriisi menossa. Mita vanhemmaksi Sienna tulee, sen enemman mietin etta onko reilua etta kirjoitan tanne hanen elamastaan kaikkien luettavaksi. Tulen erottamaan blogini kahteen eri blogiin piakkoin - private (jossa meidan arkielamaa) ja sitten kaikille avoin blogi (jonne edelleen tulen laittamaan kaikkea muuta mika minua sattuukin kiinnostamaan). Jos joku teista blogiystavistani haluaa tulevaisuudessakin lukea meidan perheen elamasta niin jata kommentti jossa on sahkopostiosoitteesi. Uudelle perheblogilleni tulee siis paasemaan vain kutsun kautta.

Olen aina ollut kovin avoin ihminen mutta tama tuntuu oikealta ratkaisulta Siennan takia.

***

{kaunista ja rumaa}

***
Kun en kerran saanut itse otettua kuvia upeista puista niin laitetaan tanne taas netista loydettyja vastineita. Elama kun edelleen maistuu puultakin. Eilen olin tosi massa. On tama jatkuva sairastelu niin vienyt voimat. En kylla muista etta koskaan olisin ollut nain kauaa kipeena. Illalla sitten telkusta katsoin dokumenttia Intian leskeista jotka hyljataan ja joista ei perheet pida huolta. Kuulemma heidan pitaa vaan odottaa kuolemaa kun kerran mies on kuollut. Ennen aikaan monet heista jopa sytytettiin tuleen tai he juoksivat miehensa ruumiinpolttokekoon kuolemaan. Mietin etta onkohan moiset uskomukset vallalla koko Intiassa vaan ehka vaan koyhemmilla maalaisalueilla enaa. Surullista oli nahda tosi nuori (alle 30v) leski joka ei voi olla ihmisten ilmoilla (han kun "tuo pahaa onnea"). Itki kovin toivottomana etta ei elamassa ole enaa mitaan elamisen arvoista. Voi etta mun sydanta rutisti ja sitten tuli paha omatuntokin etta valittelin omaa sairastelua. Aina loytyy muita joiden tilanne paljon pahempi. Monet noista leskeista joutuvat kerjaamaan etta selviaisivat. Ihania vanhuksia joita teki mieli paasta halaamaan ja sanomaan "I'm so sorry". Antamaan heille hyvan kodin ja huolenpidon. En todellakaan halua olla heidan perheiden tilanteessa kun tulee aika tehda raportti elamastaan Jumalalle. Miten tassa meidan maailmassa onkin niin alysti kurjuutta, karsimysta ja surua. Joskus sita todella toivoo etta olisi alyn rikas ja voisi kiertaa ympari maailmaa ja tuoda apua karsiville. En ymmarra miten niin monet rikkaat katsovat vaan omaan napaansa ja kuluttavat rahansa kaikkeen luxukseen sen sijaan etta jakaisivat rikkautensa karsivien kanssa. Mika onni tulee kun auttaa muita.
***

Onneksi olen pienen pieni osanottaja edes tassa ohjelmassa:

http://www.ldsphilanthropies.org/humanitarian-services/

Tykkaan lukea tuon linkin artikkeleja. Tuo toivoa etta onneksi paljon hyvaakin tapahtuu tassa maailmassa.

Olen puhunut aiemminkin LDS Philanthropiesta. Se on minun mieluisin hyvantekevaisyys organisaatio silla joka penni menee karsiville. Kaikki tyo tehdaan vapaaehtoistyona joten rahat ei mene palkkoihin tai organisaatiokuluihin jne.

***

Tositarina:

Eras uutisnainen raportoi hurrikaanin tuho alueelta. Hanelta kysyttiin onko apua jo saapunut. Han sanoi etta ensimmainen apu on tullut Mormooneilta seka Myohempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jasenilta. Han ei siis tiennyt etta nuo kaksi oli yksi ja sama juttu. :)

Meidan kirkko tunnetaan juuri siita etta humanitaarinen tyo on hyvin organisoitu ja olemme heti valmiita auttamaan hatatilanteissa.

Jos kenellakaan on koskaan mahis kayda Salt Lake Cityssa niin suosittelen tutustumisreissua meidan humanitaariseen keskukseen. Se on kuulemma upea kokemus. Eras meidan seurakunnan jasen kavi siella ja kertoi etta hanta kosketti tosi paljon esim miten ruuan laadulle laitetaan paljon painoa. Hanelle selitettiin etta ainoastaan parasta koyhille. Ei kakkosluokan tarpeita. Y

***

Tassa linkki viela humanitariseen keskukseen:

http://www.providentliving.org/content/display/0,11666,4622-1-3271-1,00.html

***

{talvellakin saa}

Meilla pyoraillaan talvellakin. Tiedan, pitaisi ostaa matto ja kahvipoyta (muutenkin jarjestella). Mutta kun aina isken varpaani kahvipoytiin ja matot olisi kissan karvoja taynna. Ja missa sitten tanssittaisiin ja pyorailtaisiin?

{suklaasydanten etsintaa}

Niin ja uudet keitton kalusteet, uusi hyllykko (tama on jaanyt maalaamatta kun en tieda mihin se sitten lopulta joutuu), uudet sohvan tyynyt... Kuka tulisi meille sisustamaan. Itse taidan olla vahan laiskahko sen suhteen.

{vaikka mita}

***
On piirrelty pupuja, leikitty perhosta, etsitty suklaasydamia, saatu paketti Siennalle (kiitti Suvi ihanista lahjoista! Y), pyorailty, tehty kaurakekseja (Jay ja Sienna), yskitty, niistetty nenaa, valiteltu kurkkukipua (mina), katsottu leffa (The Secret Life of Bees, hyva leffa) ja vaikka mita muuta. Liityin vihdoinkin jopa Facebook:n. Ihan silta varalta etta joku haluaa minut loytaa. En aio siella sen ihmeemmin viettaa aikaa. Ei ole oikeen minun juttu. Bloggailu kivempaa. :)

***

{love + hugs + all that other good stuff}

***
Something wacky going on with this posting. With the pictures. But...

Happy Valentine's Day everyone!

Especially for my one and only True Love. I'm sorry this month has totally sucked as Sienna and I have been sick. I love you lots + lots + lots + lots + lots! Y

***

Some pictures of exotic brides to celebrate love. Traditional brides from India, Kenya, Japan, Lapland and a Jewish bride from Yemen.

***
This Valentine's Day snuck up on me. I knew it was coming but it's here today. Thank goodness I had already bought a little gift for Sienna at least. We'll also hide some chocolate hearts around the house and she can search for them. Otherwise a pretty sucky V's Day as we're still sick. Sienna and I spent two hours at the doctor's office yesterday only to find out that it's a virus and medicine won't help. It was good to know that at least. No secondary infections going on or something like that. There should be a way for shorter doctor's visits, don't you think. I'm sure someone could come up with a system to make the wait shorter. Sienna was waiting so nicely though. I had brought things for her to do.

The trees were unbelievable yesterday! White from frost and snow. I was mentally snapping tons of pictures as we were driving to the doctor's office. Absolutely gorgeous! I so love trees!

We stopped at a store on our way home to get something and guess what I saw? The next month's magazine! Yep, I just got the February one and the March one is already in stores! That sucks! How can there be a month's difference? Me not likey! Grrh.

***

Well, lots of hugs for you all!

It sucks to be sick on this special day. I love Valentine's Day. Maybe we'll celebrate a bit more later when this stupid illness is finally gone.

***