***La Reunion - Sheila Rock.
***
Eraalla blogilla jolla kavin tanaan surrettiin jonkun perheen lapsen kuolemista. Mika hirvea koettelemus se olisikin!!! Ei kukaan halua edes ajatella etta niin voisi kayda. Eihan kuolema muutenkaan ole mikaan iloinen aihe puhua. On aina vaikeaa olla erossa rakkaimmistaan. Mutta tosi asia on etta jokaikinen meista tulee kuolemaan. Jotkut kovin nuorena, jotkut keski-ikaisena ja jotkut vanhuksena. Mutta kuolla pitaa kaikkien. Tapahtuipa se milloin vain niin aina tulee olemaan vaikea asia. Mina tunnen kaksi pariskuntaa taalla Kanadassa jotka menettivat vauvan. Ihmettelin heidan vahvuuttaan tallaisen koettelemuksen edessa. Tottakai suru oli itsestaanselva asia. Mutta siita huolimatta nailla pariskunnilla oli rauha sydamessa ja eivat olleet vihaisia esim. Syy? Heidan usko. Ei usko vie surua pois. Olisi tosi surullista jos emme tuntisi surua kun joku rakas siirtyy seuraavaan elamaan. Mutta uskon etta on mahdollista tuntea rauhaa ja toivoa jopa kauheimmissakin elaman tilanteissa. Mita ihmeen apua on uskosta joka ei tuo rauhaa ja toivoa? Mutta uskoakin on eri asteista. Jotkut sydamessaan haluavat uskoa etta Jumala on olemassa ja etta elama jatkuu. Se on kuin uskon siemen vaan. Sitten on uskoa johon jo on tullut monenlaista kokemusta vahvistamaan sita uskoa. Uskosta voisi jo alkaa puhua jopa etta "tietaa". Sitten on uskoa joka voi "move mountains" eli niin vahva ettei sita voi hatkayttaa mikaan. Usko tietysti tulee kun lahestyy Jumalaa ja haluaa oppia Hanesta. Monet luulevat etta on turha yrittaa oppia Jumalasta. Han on vain mysteeri. Mutta itse uskon etta Han haluaa etta opimme tuntemaan Hanet. Han on antanut kaikenlaisia keinoja siihen joista en nyt mainitse muuta kuin pyhat kirjoitukset. Monet ovat liian laiskoja tai "en tarvitse Jumalaa" ja eivat "pay the price" Hanen oppimiseen. Monet eivat tajua miksi olisi hyva oppia tuntemaan Hanet. Pelkaavat etta se sitten rajoittaa jotenkin elamaa tai muuttaa elaman toisenlaiseksi, erilaiseksi. Muutos on vaikeaa ihmisille. Useimmat alkavat ajattelemaan uskon asioita vasta kun koettelemukset ovat tosi isoja. Siihen mennessa elama on ollut niin "hyvaa" ettei ole ollut tarvetta miettia moisia asioita.
***
Yksi hyva syy Jumalan tuntemiseen on se etta saa tuota toivoa ja rauhaa kun elama koettelee. Kun tajuaa etta kaikella elamassa on tarkoituksensa ja "life makes sense" niin koettelemukset jaksaa paremmin kayda lapi. On ne aina koettelemuksia mutta ainakin tietaa miksi niita pitaa kayda lapi. Itse uskon niin 100%:sti etta Jumala antoi meille taman elaman tarkoituksella ja Hanella on suunnitelma meita kaikkia varten. Tama elama on lyhyt aika ikuisuudessa, mutta niin tarkea. Kaikki suru ja murhe mita me taalla koetaan tulevat tuomaan meille onnea ja iloa seuraavassa elamassa. Tama on aihe josta voisi kirjoittaa paksun kirjan mutta minulle rakas aihe silla tama oli se asia joka itselleni toi halun tuntea Jumala. Kun tajusin etta kaikella elamassa on tarkoituksena. Lyhyesti jos yrittaisi sanoa niin voisi sanoa esim:
*Miten koskaan osaisimme arvostaa Jumalan valtakuntaa, sen ihanuutta ja puhtautta, jos emme olisi koskaan kokeneet mitaan pahaa/surullista/koettelemuksia? Emme osaisi iloita kaikesta ihanasta joka meita odottaa jos emme tietaisi etta on olemassa sen ilon vastakohta.
*Elama jatkuu kuoleman jalkeen. Siihen uskon myos 100%:sti. Tama usko on juuri se usko joka sitten tuo toivon ja rauhan kun joutuu kaymaan kuolema koettelemuksen lapi.
Tuo juliste joka on tassa viestissa on yksi minun lempijuliste. Sen nimi on "La Reunion". Uudelleen tapaaminen. Miten ihana onkaan sitten nahda rakkaat uudelleen ja rupatella mita kaikkea ollaankaan koettu ja nahty. Uskon etta meilla on enemman ystavia ja perheenjasenia "Taivaassa" kuin tassa elamassa. Elimme ennen tanne tuloa ja silta ajalta meilla on paljon ystavia.
*Ei pida syyttaa Jumalaa/olla vihainen Hanelle kaikesta kurjuudesta jos ei ensin edes yrita ymmartaa mika merkitys kaikella on. Niin monet "luopuvat uskosta" kun koettelemuksia tulee sen sijaan etta ottaisivat selvaa miksi Jumala naita koettelemuksia antaa. He eivat "pay the price" to get to know Him ja eivat ymmarra etta "Jumala on rakkaus".
*Jos tama elama on todellakin "kaiken a ja o" eli ainoa paikka missa kannattaa/voi elaa, niin tottakai kuolema sitten on kauhea tragedia. Mutta itse tiedan etta "parempaa on tulossa" ja etta sille henkilolle joka kuolee, kuolema on ihana asia, ei kauhea asia (jos on elanyt elamansa hyvin). Vaikeinta kuolema on heille jotka ovat viela taalla "mortal life:ssa" koettelemusten keskella. Jos ei mitaan muuta niin ainakin voi iloita ettei sen henkilon joka kuoli enaa tarvitse olla sairas, olla vasynyt, olla surullinen, kokea koettelemuksia jne.
***
No, tasta tulee romaani talla kertaa. Ei ole pitanyt mitenkaan "saarnata" tai "tuputtaa" mitaan. Ehka vaan antaa kutsu oppia lisaa Jumalasta. Mita enemman oppii, sita enemman elama makes sense ja sita enemman voi tuntea rauhaa jopa kaiken vaikean keskellakin. Tiedan taman omasta kokemuksesta. Elamalla kaikkien suruineen ja murheineen on tarkoituksensa ja tulemme kiittamaan eraana paivana Jumalaa tasta upeasta (mutta monin tavoin vaikeasta ja sydanta riipivasta) kokemuksesta.
***
Tallaista tekstia tanaan. Olen paattanyt etta valilla pitaa kirjoittaa vaikeistakin aiheista ettei tule vaan kovin pintapuolinen blogi. Varoitan kylla aina kun tiedan ettei kaikkia kiinnosta tallaiset aiheet.
***