***La Reunion - Sheila Rock.
***
Eraalla blogilla jolla kavin tanaan surrettiin jonkun perheen lapsen kuolemista. Mika hirvea koettelemus se olisikin!!! Ei kukaan halua edes ajatella etta niin voisi kayda. Eihan kuolema muutenkaan ole mikaan iloinen aihe puhua. On aina vaikeaa olla erossa rakkaimmistaan. Mutta tosi asia on etta jokaikinen meista tulee kuolemaan. Jotkut kovin nuorena, jotkut keski-ikaisena ja jotkut vanhuksena. Mutta kuolla pitaa kaikkien. Tapahtuipa se milloin vain niin aina tulee olemaan vaikea asia. Mina tunnen kaksi pariskuntaa taalla Kanadassa jotka menettivat vauvan. Ihmettelin heidan vahvuuttaan tallaisen koettelemuksen edessa. Tottakai suru oli itsestaanselva asia. Mutta siita huolimatta nailla pariskunnilla oli rauha sydamessa ja eivat olleet vihaisia esim. Syy? Heidan usko. Ei usko vie surua pois. Olisi tosi surullista jos emme tuntisi surua kun joku rakas siirtyy seuraavaan elamaan. Mutta uskon etta on mahdollista tuntea rauhaa ja toivoa jopa kauheimmissakin elaman tilanteissa. Mita ihmeen apua on uskosta joka ei tuo rauhaa ja toivoa? Mutta uskoakin on eri asteista. Jotkut sydamessaan haluavat uskoa etta Jumala on olemassa ja etta elama jatkuu. Se on kuin uskon siemen vaan. Sitten on uskoa johon jo on tullut monenlaista kokemusta vahvistamaan sita uskoa. Uskosta voisi jo alkaa puhua jopa etta "tietaa". Sitten on uskoa joka voi "move mountains" eli niin vahva ettei sita voi hatkayttaa mikaan. Usko tietysti tulee kun lahestyy Jumalaa ja haluaa oppia Hanesta. Monet luulevat etta on turha yrittaa oppia Jumalasta. Han on vain mysteeri. Mutta itse uskon etta Han haluaa etta opimme tuntemaan Hanet. Han on antanut kaikenlaisia keinoja siihen joista en nyt mainitse muuta kuin pyhat kirjoitukset. Monet ovat liian laiskoja tai "en tarvitse Jumalaa" ja eivat "pay the price" Hanen oppimiseen. Monet eivat tajua miksi olisi hyva oppia tuntemaan Hanet. Pelkaavat etta se sitten rajoittaa jotenkin elamaa tai muuttaa elaman toisenlaiseksi, erilaiseksi. Muutos on vaikeaa ihmisille. Useimmat alkavat ajattelemaan uskon asioita vasta kun koettelemukset ovat tosi isoja. Siihen mennessa elama on ollut niin "hyvaa" ettei ole ollut tarvetta miettia moisia asioita.
***
Yksi hyva syy Jumalan tuntemiseen on se etta saa tuota toivoa ja rauhaa kun elama koettelee. Kun tajuaa etta kaikella elamassa on tarkoituksensa ja "life makes sense" niin koettelemukset jaksaa paremmin kayda lapi. On ne aina koettelemuksia mutta ainakin tietaa miksi niita pitaa kayda lapi. Itse uskon niin 100%:sti etta Jumala antoi meille taman elaman tarkoituksella ja Hanella on suunnitelma meita kaikkia varten. Tama elama on lyhyt aika ikuisuudessa, mutta niin tarkea. Kaikki suru ja murhe mita me taalla koetaan tulevat tuomaan meille onnea ja iloa seuraavassa elamassa. Tama on aihe josta voisi kirjoittaa paksun kirjan mutta minulle rakas aihe silla tama oli se asia joka itselleni toi halun tuntea Jumala. Kun tajusin etta kaikella elamassa on tarkoituksena. Lyhyesti jos yrittaisi sanoa niin voisi sanoa esim:
Yksi hyva syy Jumalan tuntemiseen on se etta saa tuota toivoa ja rauhaa kun elama koettelee. Kun tajuaa etta kaikella elamassa on tarkoituksensa ja "life makes sense" niin koettelemukset jaksaa paremmin kayda lapi. On ne aina koettelemuksia mutta ainakin tietaa miksi niita pitaa kayda lapi. Itse uskon niin 100%:sti etta Jumala antoi meille taman elaman tarkoituksella ja Hanella on suunnitelma meita kaikkia varten. Tama elama on lyhyt aika ikuisuudessa, mutta niin tarkea. Kaikki suru ja murhe mita me taalla koetaan tulevat tuomaan meille onnea ja iloa seuraavassa elamassa. Tama on aihe josta voisi kirjoittaa paksun kirjan mutta minulle rakas aihe silla tama oli se asia joka itselleni toi halun tuntea Jumala. Kun tajusin etta kaikella elamassa on tarkoituksena. Lyhyesti jos yrittaisi sanoa niin voisi sanoa esim:
*Miten koskaan osaisimme arvostaa Jumalan valtakuntaa, sen ihanuutta ja puhtautta, jos emme olisi koskaan kokeneet mitaan pahaa/surullista/koettelemuksia? Emme osaisi iloita kaikesta ihanasta joka meita odottaa jos emme tietaisi etta on olemassa sen ilon vastakohta.
*Elama jatkuu kuoleman jalkeen. Siihen uskon myos 100%:sti. Tama usko on juuri se usko joka sitten tuo toivon ja rauhan kun joutuu kaymaan kuolema koettelemuksen lapi.
Tuo juliste joka on tassa viestissa on yksi minun lempijuliste. Sen nimi on "La Reunion". Uudelleen tapaaminen. Miten ihana onkaan sitten nahda rakkaat uudelleen ja rupatella mita kaikkea ollaankaan koettu ja nahty. Uskon etta meilla on enemman ystavia ja perheenjasenia "Taivaassa" kuin tassa elamassa. Elimme ennen tanne tuloa ja silta ajalta meilla on paljon ystavia.
*Ei pida syyttaa Jumalaa/olla vihainen Hanelle kaikesta kurjuudesta jos ei ensin edes yrita ymmartaa mika merkitys kaikella on. Niin monet "luopuvat uskosta" kun koettelemuksia tulee sen sijaan etta ottaisivat selvaa miksi Jumala naita koettelemuksia antaa. He eivat "pay the price" to get to know Him ja eivat ymmarra etta "Jumala on rakkaus".
*Jos tama elama on todellakin "kaiken a ja o" eli ainoa paikka missa kannattaa/voi elaa, niin tottakai kuolema sitten on kauhea tragedia. Mutta itse tiedan etta "parempaa on tulossa" ja etta sille henkilolle joka kuolee, kuolema on ihana asia, ei kauhea asia (jos on elanyt elamansa hyvin). Vaikeinta kuolema on heille jotka ovat viela taalla "mortal life:ssa" koettelemusten keskella. Jos ei mitaan muuta niin ainakin voi iloita ettei sen henkilon joka kuoli enaa tarvitse olla sairas, olla vasynyt, olla surullinen, kokea koettelemuksia jne.
***
No, tasta tulee romaani talla kertaa. Ei ole pitanyt mitenkaan "saarnata" tai "tuputtaa" mitaan. Ehka vaan antaa kutsu oppia lisaa Jumalasta. Mita enemman oppii, sita enemman elama makes sense ja sita enemman voi tuntea rauhaa jopa kaiken vaikean keskellakin. Tiedan taman omasta kokemuksesta. Elamalla kaikkien suruineen ja murheineen on tarkoituksensa ja tulemme kiittamaan eraana paivana Jumalaa tasta upeasta (mutta monin tavoin vaikeasta ja sydanta riipivasta) kokemuksesta.
***
Tallaista tekstia tanaan. Olen paattanyt etta valilla pitaa kirjoittaa vaikeistakin aiheista ettei tule vaan kovin pintapuolinen blogi. Varoitan kylla aina kun tiedan ettei kaikkia kiinnosta tallaiset aiheet.
***
Good for you taas hyvästä postauksesta. Itse olen painiskellut yhden aika kovan aiheen kirjoittamisesta, meinaan "stem cell research" ja etenkin kun tänään kuulin että lapsuuden ystäväni on kuolemaisillaan, ja hermojen korjauksesta olisi apua (jos sellainen hoitokeino olisi keksitty - ja joka voidaan keksiä tukisolututkimusten avulla)...
ReplyDeleteja olen itse asiassa miettinyt just samoja juttuja tänään joista kirjoitit.
Tuli sellainen mieleen, kun kirjoitit että moni ihminen etsii Jumalaa vasta sitten kun elämä koittelee ja on suruja. Luuletko että ne elämän koittelut voisivat olla uskon koittelua, jonka avulla mustat lampaat palaavat laumaansa...?
katja: Kylla luulen etta monesti koettelemukset ovat Jumalan tapa kutsua ihmisia lahestymaan Hanta. Jopa me "uskovat" monesti tarvitaan tuota etta pidetaan suhde "lampimana". Helposti tulee laiskaksi tuon suhteen yllapidossa kun asiat menee hyvin.
ReplyDeleteItse en ole miettinyt tuota stem cell research juttua viela. Pitaisikin miettia asiaa... Opiskella vahan aiheesta. Hyva olla nakokanta moisiin asioihin.
Isäni on poistumassa luotamme ihan hetkenä minä hyvänsä kurjan sairauden takia. Hän on syvästi uskossa ja kaiken kokemansa tuskan ja ahdistuksen keskellä sanoo "kyllä Jumala mahtaa mua kovasti rakastaa, kun näin kurittaa" Ja vannottaa ettei kukaan meistä olisi Jumalalle katkera. uskovan kuolema on jotain muuta kuin kurja. Toki se on surullista meille jotka jäämme kaipaamaan.
ReplyDeleteAamen! Olen Sansku kanssasi aivan samaa mieltä.
ReplyDeletemirva: I'm so sorry about your dad. Ikava tulee varmaan olemaan hirmuinen. Toivottavasti sulla on uskoa etta naette sitten uudelleen... Jaksamisia!
ReplyDeleteMielenkiintoinen kirjoitus, kiitos tasta postauksesta!
ReplyDeleteOlen mietiskellyt vähän samaa aihetta tällä viikolla. Setäni on kuollut saamaansa epilepsiakohtaukseen. Joulun aikaan törmättiin ihan yllättäen, mikä tapaus tuntuu nyt todella kivalta ja lohduttavalta. Kumma miten suvussa tuntuu aina pätevän jatkumo, että jonkun on lähdettävä, kun toinen on tulossa.
ReplyDeleteÄiti yrittää lohduttaa minua aina, että meille kullekin annetaan sen verran taakkaa, kun jaksamme kantaa. Mutta en tiedä. Miksi lukioaikainen ystäväni joutui jättämään hyvästit kouluikäiselle tytölleen ja miehelleen? Tai toinen tuttava, joka viikon kuluttua synnytettyään toisen tyttärensä, joutui heidän luota pois lähtemään. Epäreilua. Arvaat varmasti, että olen nyt jo suurinpiirtein testamenttiani kirjoittamassa, kun oma synnytyksen hetki on lähellä...
Lukion jälkeen olin vuoden töissä seurakunnalla lapsi-, nuoriso- ja vanhustentyössä, joka avarsi kyllä katsontakantaa hyvin. Noista ajoista on jäänyt reppuun monta mukavaa muistoa ja myöskin sitä Isän rakkautta.
Postaus oli vaikea lukea, vielä vaikeampi kommentoida, mutta kiitos tästä silti. Antaa ajattelemisen aihetta varmasti.
jc: Minusta naista asioista on mielenkiintoista puhua. Kuulla mita muutkin ajattelee. Mutta ei ole helppo aihe. Tahan liittyy niin paljon emotionaalisia asioita monelle.
ReplyDeletetanya: Jos odottaa etta elama on reilua, saa odottaa koko elamansa. Se ei ole taman elaman tarkoitus. Taman elaman tarkoitus on olla koettelevaa, vaikeaa, opettavaa. Todella uskon siihen. Tottakai on ihania aikojakin elamassa eihan tata muuten kukaan kestaisi.
Minun ei pitanyt mitenkaan masentaa ketaan. Naista asioista on vaikea puhua ja ei kukaan niita halua ihmeemmin ajatella. Eika pidakaan koko ajan. Mutta silloin talloin on hyva ajatella omaa suhtautumistaan kuolemaan esim silla on varma asia etta se tulee koettelemaan meita kaikkia. Kysymyksiin on olemassa vastauksia. Niita pitaa vaan etsia. Kun etsii, loytaa. Mutta pitaa olla rehellinen etsinnassaan. Ei sellaista "no kai ois kiva tietaa".
Hyvä kirjoitus, Sansku. Uskon myös siihen, että uskonsa löydettyään ihminen saa tietynlaisen rauhan. Se on ehkä ainoa rauha mitä tässä maailmassa voi löytää. Ja että ihminen ei voi ymmärtää Jumalan tekoja, niin kuin lapsi ei voi ymmärtää vanhempiaan, että miksi jokin ikävä asia on käytävä läpi (vaikka nyt rokotus) jotta siitä seuraa jotain hyvää (suoja tauteja vastaan). Tämä vertaus vain niille jotka rokotuttavat lapsensa. ;)
ReplyDeleteMinä olen kai ikuinen etsijä ja jonkin verran levoton. Elän kuitenkin avoimesti ja isolla sydämellä hyvyyteen pyrkien ja yritän olla ottamatta vastoinkäymisiä henkilökohtaisesti. :) En ole varma uskostani, mutta siihen kuitenkin uskon, että jos Jumala on olemassa, hän rakastaa minuakin tällaisenaan. Niin kuin äiti rakastaa lastaan varauksetta sellaisena kuin hän on. Jos raamatun kirjoitukset ovat totta, niin Jumalan rakkaus on vielä sitäkin paljon suurempaa.
riikka: Minua monesti juuri vihlaisee se kun ihmiset eivat tajua miten "Jumala on rakkaus". Han rakastaa meita niin taydellisella rakkaudella etta harmittaa kun ihmiset eivat sita tajua vaan syyttavat Hanta kaikesta pahasta. Kirjoitit kauniisti.
ReplyDeleteItse uskon etta jopa lapset oppivat vahitellen ymmartamaan vanhempiensa syyt ja tavat kun kasvavat vanhemmiksi. Uskon etta jopa me - Taivaan Isan lapset - voimme oppia ymmartamaan Hanta enemman ja enemman kun "kasvamme uskossa ja tiedossa Hanesta". Mina en ole koskaan uskonut etta Jumala haluaa etta Han on mysteeri meille. Niin paljon on "kutsuja" lahestya Hanta ja oppia tuntemaan Hanet.
Tuosta rakkaus asiasta viela. Uskon etta Jumala jopa rakastaa niita pahimpia "syntisia" (i.e. pahoja ihmisia jotka satuttavat muita) ja haluaisi auttaa heita. Ovathan hekin Hanen lapsiaan. Mutta nuo kyseiset henkilot eivat Hanen apua halua eivatka hyvaksy ja Jumala kunnioittaa meidan vapaata tahtoa eika "pakota ketaan takaisin "Taivaaseen" - luokseen - hyvyyteen".
Kivaa keskustelua tama on aiheuttanut ja toivon etta kommentit jatkuvat. Mutta kirjoitan seuraavaksi jotain kevytta taas sitten.
"Itse uskon etta jopa lapset oppivat vahitellen ymmartamaan vanhempiensa syyt ja tavat kun kasvavat vanhemmiksi."
ReplyDeleteJust näin! Minusta tuntuu samoin, että juuri sillä hetkellä, kun itsestäni tuli äiti, ymmärsin omaa äitiäni niin paljon enemmän! :)
tanya: jees, jees... Elama opettaa. Viisautta tulee mita enemman eletaan. No, jotkut kylla osaa elaa elamansa mitaan oppimatta silta joskus nayttaa mutta kylla me opitaan vaikka mita... Muistan aikoja kun itsekin ajattelin etta "no jos lapsia ei tule niin ei tule, no big deal". Ihmettelin pariskuntia kun murehtivat niin kun lapsia ei tullut. Sitten kului aikaa ja aikaa ja aikaa ja aikaa... Ja "lo and behold"... minusta tuli sellainen murehtija noiden lasten suhteen. Ei sita ymmarra juttuja monesti ennenkuin on itse kaynyt sen lapi.
ReplyDeleteJoku viisas on sanonut etta "a mind is like an umbrella - it only works when it's open". Itse olen tehnyt melkoisen kiepin esim rahan ja politiikan suhteen viime aikoina. Kun on tullut lisaa tietoa ja on ymmartanyt jotain paremmin.