VAROITUS: ala lue tata jos et halua lukea politiikasta tai uskonnosta

Tanaan luin Katjan (Skimbaco) kirjoituksen blogiltaan (mainitsi politiikan ja uskonnon, monien mielesta sellaiset asiat joista ei pitaisi puhua) ja mietin etten todellakaan usein puhu politiikasta tai uskonnosta. Itse uskon etta on hyva puhua politiikasta ja uskonnosta. Kunhan niin tekee kunnioittaen muiden nakokulmaa ja ajatuksia. Nainkin tarkeista asioista pitaisi osata puhua ja jakaa mielipiteita. Ei aina tarvi olla samaa mielta. Voi olla eri mielta. Kunnioittavasti. Ei tarvitsisi kinastella asioista. Jakaa vaan oma nakokulma ja kuunnella mita toisella on sanottavaa. Aina voi oppia muilta. Jos naista jutuista ei puhu niin helposti seuraa vaarinkasityksia, ennakkoluuloja ja koskaan ei opi mitaan uutta jos ei kuuntele mita muilla on sanottavaa.

Minulla on melko kyyninen kuva nykyajan politiikasta. Haluan uskoa etta meidan kansoja johtavat ihmiset joiden tavoitteena on jokaisen kansalaisen hyvinvointi ja etteivat yrita vain ajaa omien ja tiettyjen ryhmien etuja vaan. Joskus siihen on vaikea uskoa. Joskus loydan pienia "helmia" kaiken poliittisen pelin keskella. Tanaan loysin sellaisen. En useinkaan loyda jonkun kirjoittavan JUURI NIIN KUIN ITSE AJATTELEN. Oli uskomatonta lukea tama artikkeli. Loysin sen ihan sattumalta, ilman etta sita etsin. Aika outo yhteensattuma myos etta kyseessa on oman kirkkoni entinen johtaja joka tyoskenteli as a secretary of agriculture Eisenhowerin ollessa USA:n presidentti. Tassa linkki artikkeliin:

The Proper Role of Government by Ezra T. Benson, 1968

Varoitus: Artikkeli on pitka ja englanniksi. Siina mainitaan Jumala mutta kyseessa on kylla poliittinen artikkeli. Uskon etta tama ei ole vain esimerkki jonkun oman kirkkoni jasenen ajatusmaailmasta vaan etta monet ajattelevat talleen poliittisesti. Kaikkien pitaa myos muistaa etta jokaisen kirkon jasenilla on omat poliittiset mielipiteensa eika heita voi kaikkia "laittaa samaan poliittiseen laatikkoon". Mua on niin arsyttanyt miten jotkut ovat kommentoineet Mitt Romneyn vaaliehdokkuudesta esim. Mutta siita voisi jopa kirjoittaa toisen pitkan viestin joku toinen paiva.

Itse en usein puhu uskonnostakaan silla tiedan etta se on monelle "ei saa puhua" aihe. Itse en sita ymmarra mutta kunnioitan esim perheeni ja sukulaisteni pelkoa/haluttomuutta puhua asiasta ja olen aina yrittanyt olla kirjoittamatta paljon mitaan uskostani. Valilla lipsahan silla on se niin iso osa omaa elamaani. Itseani ei uskonto kiinnostanut vasta kuin noin 17-vuotiaasta alkaen. Sita ennen olin kuuliaisesti kaynyt rippileirin ja paassyt ripille, kaynyt joulukirkossa mummon kanssa ja sellaista vastaavaa. Mutta uskonto ei todellakaan noin yleisesti kiinnostanut minua. Se ei koskaan loksahtanut aivoissani ja minusta siina ei ollut mitaan jarkea. Mutta sitten tutustuin tiettyjen elamanmutkien kautta nykyiseen kirkkooni (The Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints) ja onneksi en ollut kuullut mitaan "oudoista mormooneista" silla mulla ei ollut mitaan ennakkoluuloja jotka estivat ottamaan kirkosta selvaa omilla ehdoilla ja vapaana negatiivisista ajatuksista. Ensin minua kiinnosti tama kyseinen kirkko ihan vaan etta oppisin tietamaan mita uudet "mormooni" ystavani uskoivat. Ihailin heidan elamantapaansa. He osasivat juhlia ilman alkoholia esimerkiksi. Tama voi kuulostaa “kuivalta” teille muille joilla esim viininjuonti on juhlissa tarkeaa. Mutta itse olin karsinyt pahastikin muiden juomisesta niin paljon elamassani etta nautin kun sain olla 100%:sta raittiiden ihmisten seurassa. Kun siis aloin ottamaan kirkosta selvaa niin mielessa ei todellakaan ollut etta minusta tulisi “uskovainen” tai etta liittyisin tahan kyseiseen kirkkoon. Mutta ihme tapahtui – mita enemman opin, sita enemman asiat vaan vihdoinkin alkoivat “make sense” aivoissani. Uskonto loksahti paikoilleen ja ensimmaista kertaa tuntui etta tajusin mika oli homman nimi tassa elamassa. Elaman tarkoitus - sellainen onkin olemassa! Ensimmaista kertaa elamassani Jumala ja kaikki Haneen liittyva made sense. Paljon pohdinnan, mietiskelyn ja sydamen etsiskelyn jalkeen liityin tahan kyseiseen kirkkoon tammikuun 11. paivana 1986. Se on tosi rakas paiva minulle.

Olen elamani aikana tehnyt kaikenlaisia paatoksia. Tata paatosta en ole hetken vertaakaan katunut. Evankeliumi ja uskoni on tuonut minulle niin paljon onnea, iloa, rauhaa, toivoa, uskoa… Hyvia periaatteita joiden mukaan elaa. Kaikkea sellaista hyvaa mita voi kuvitellakaan. Edelleen on outo olo jos kutsun itseani uskovaiseksi (eras ystavani rakkaudella aina kutsuu mua hihhuliksi, tykkaan tuosta hypocorismista!) mutten todellakaan hapea uskoani ja kenelle vaan voin suorin sanoin todeta etta “olen uskovainen, kristitty, uskon Jumalaan, uskon Jeesukseen Kristukseen” jne. Minulle uskoni on aivan ihana asia. Olen niin onnellinen etta loysin sen niinkin nuorena elamassani ja etta elamani on sen ansioista rikastunut ja parantunut miljoona kertaa. Silta ainakin itsestani tuntuu. Monet eivat tykanneet kun liityin tahan kyseiseen kirkkoon. Heilla on juuri niita ennakkoluuloja joita tulee kun ei ymmarra jotain asiaa taysin ja kun ei ole tarpeeksi tietoa jostain asiasta. Jotkut heista eivat tajunneet etten ikina liittyisi johonkin johon en usko. Mainittakoon siis etta olin laapassa muutamiin niihin ulkomaalaisiin lahkareihin johon tutustuin kirkossa. :) Jotkut luulivat etta sen takia liityin kirkkoon. En todellakaan tekisi jotain niin dillea. Liityin kirkkoon noista edella mainituista syista.

No, tama on minun tarinani uskonnon kanssa. Minusta uskonto on ihana asia josta puhua. Ja vaikka meidan kirkko on tunnettu siita etta lahetamme lahetyssaarnaajia ympari maailmaa (Jeesus sanoi etta “menkaa koko maailmaan ja kertokaa”, ei “menkaa vain kehitysmaihin), niin en IKINA pakkottaisi ketaan uskomaan niinkuin itse uskon. Tai jotenkin yrittaa aivopesta muita. Haluni jakaa loytamani muiden kanssa on alyn suuri. Myonnan sen. Mutta ihan vaan sen takia etta uskoni on auttanut minua niin hurjasti. Olisi ihana kun muutkin oppisivat miten uskonto voi tuoda onnea elamaan. Mutten koskaan tuputtaisi mitaan muille. Jos eivat halua kuunnella niin en kerro. Mutta jos heita kiinnostaa omat kokemukseni, niin onnessani kerron. Todellakin onnessani. :) Voisin uskonnosta puhua ja puhua. Niin mielenkiintoista ja uskomatonta se on ja se liittyy niin joka asiaan elamassa.

Minusta on ihana oppia muista uskonnoista. Tiedan etta itsellanikin on tiettyja ennakkoluuloja muista uskonnoista ja ainoa tapa milla niista paasee eroon ja tajuaa etta me kaikki (tai ainakin melkeen kaikki) ollaan ihan “normaaleja” on se etta oppii lisaa mihin muut uskovat. Muistan kun toissa 18-vuotiaana juttelin tyokaverin kanssa joka uskoi etta meidat tanne maapallolle oli tiputettu UFO:n avulla (aliens!!). Silloin nuorena naureskelin taman tyokaverin uskoa mutta nykyaan osaisin kunnioittaa hanta enemman ja jopa mielenkiinnolla kuunnella miksi ihmeessa han niin uskoo.

Eli puhutaan vaan blogien pitajat uskosta tai politiikasta ihan rehellisesti ja aidosti. Minua ainakin kiinnostaa lukea.

Sori tama pitka viesti mutta joitakin asioita on vaikea laittaa muutamiin sanoihin.

ps. Huomasiko kukaan kun kaytin sanaa “hypocorism”? Se oli tamanpaivan “word a day” kalenterin sana ja eiko olekin upea juttu etta noin sulavasti laitoin sen tahan kirjoitukseen? Hi hii. :)

ps. Luulen etta tahan viestiin tulee joko alysti kommentteja tai sitten ei yhtaan. Ehka kaikki skippaavat taman viestin lukemisen kun kerran varoitin noin otsikossa. Mielenkiintoista nahda.