parhaan taiteilijan taidetta ylistaen

***

irene suchocki (direct link)

These Irene Suchocki's photos can be purchased from www.etsy.com.

I love these photos!! Fire weeds (horsma) grow wild in Finland. There are fields that are covered with this flower. Purple, purple, purple... As far as eye can see. These photos gave me such nostalgic Finland feelings for some reason.

***

Uusi paiva, uudet metkut. Kova vasymys paalla jostain syysta ja pitaisikin olla paivaunilla samaan aikaan Siennan kanssa. En malta. Voi minua! Kylla pitaisi oppia nukkumaan kun vasyttaa. Aina vaan tekee mieli tehda kaikkea kun Sienna nukkuu. Omaa aikaa ei ole niin paljon aina. Blogata tekee aina mieli ja lukea muiden blogeja.

***

Suomessa on sitten ihana luonto! Tykkaan pelloista joissa luonnonkukat kasvaa ja saavat kasvaa. Taalla tien laitamat on nurmikkoa ja ne ajellaan saannollisesti lyhyiksi. Tietty on "siistia" mutta mina kaipaan luonnonkukkia ja niiden kauneutta. Sitten kun ajaa kaupungista ulos niin niita kylla nakee. Mutta Suomessa on kylla paljon enemman luonnonkukkia. Lapsena asuin Isosaaressa muutaman vuoden ja mika upea paikka se olikin asua. Jotenkin siella varsinkin nautin luonnosta niin paljon. Jo lapsena. Ihan itse osasin. Ei kenenkaan tarvinnut opettaa. Valko- ja sinivuokot kukki aina kevaalla. Mansikoita kasvoi tien laidalla. Pikku orvokkeja villina koulun lahella. Meduusoja ui meressa kesalla. Rannan kivet muodostui upeiksi jaataideteoksiksi talvella. Rannan kivia pitkin oli ihana hypiskella saarta ympari. Saniaisia kasvoi metsissa. Upeat graniittikalliot joilla aurinkoa ottaessa oli olo kuin kuumimmalla etelan lomakohteella. Pikku lammikoita kallioilla joissa joskus oli tuhansittain leppakerttuja. Lammikoita muuallakin joissa oli pikku sammakon alkuja. Miksi niita nyt sitten kutsuttiinkaan... Niin rakkaita muistoja Isosaaresta ja luonto oli suuri syy siihen. Ah!!! Minulla on onneksi kuvamuisti ja helposti "matkustan" rakkaisiin paikkoihin. Mutta ihana olisi ihan jopa paasta lapsuuden seikkailupaikkoihin. Kaverini kanssa teimme kukista, lehdista sun muusta "rintaneuloja" (kukat sun muut vaan lavistettiin hakaneulalla) ja niita sitten kaupittelimme ovelta ovelle. Ihmettelimme kun kukaan ei niita oikeen ostanut kun ne oli niin "ihania". :) Siella opin luistelemaan. Meidan rivitalon edustalla oli tenniskentta joka jaadytettiin talvella luistelukentaksi. Muistan niin selvasti edelleenkin kun nojasin tennisverkkopylvaisiin jotka oli paallystetty jollain kankaalla talveksi. Sain valkoisen Tunturi pyoran. Elamani ensimmainen oikea pyora. Se piti taluttaa kouluun (en osannut viela ajaa pyoralla) jotta kaikki sen upeuden naki. Meita oli vain 11-12 lasta koko saarella. Olisipa kiva tietaa mita noille kavereille nykyaan kuuluu. Pyytaisin koko sydamestani anteeksi yhdelle pojalle. Hanella aina valui raka nenasta (eika koskaan pyyhkinyt). Minut, siskoni ja ystavani kutsuttiin synttarikemuihin. Lahjaksi toimme possu PEZ lelun jonka nenan alle olimme varittaneet vihreeta rakaa tussilla. Meista se oli oikein mainio lahja. Toivon ettei tuosta ole hanelle jaanyt mitaan traumoja jaljelle. Miksi muuten jotkut vanhemmat ei valita pyyhkia lastensa nenia? Rakaa valuu ja jotkut antavat valua. En ymmarra itse tuota mutta kaikki omalla tavalla kai. Mutta sitten on vaara etta kay noin kun meidan kaverille. Voi meita. Oltiin me kylla niin pikkusia (mina ekaluokalla muistaakseni) ja ei tajuttu ollenkaan miten ilkea tuo pila oli. Lapset, lapset... Mutta jotenkin myos niin mainio juttu etta. :) Siis muistona nain jalkikateen ihmetella omia tekosiaan.

***