parhaimman taiteilijan taidetta

Kuvaa ei ole mutta kaykaa ihmeessa tsekkaamassa http://www.nellinssen.nl/. Upeaa paperista tehtya taidetta. "Koruja". Nama kuvat ovat NASAn sivuilta. Colorado River Utah:ssa, Siinai, Madagascar, Uuden Seelannin ylapuolella ja Istanbul. Ah!

Voih... Jay toi kun toikin ALYSTI junk food kotiin liikkeen juhlista. Nyt yritan keksia kenelle niita antaa jottei tule itse syotya. Ei oo itsekuria sanomaan ei kun niita kotona on.

itkua ja ihmeita

Eilen illalla tuli itkettya. Katsottiin leffa "Away From Her" (Julie Christie, Gordon Pinset). Kyse on vanhemmasta pariskunnasta. Vaimo sairastaa Alzheimeria ja miehen taytyy lopulta laittaa hanet hoitolaan. Voi etta sydanta rutisti katsoa tama leffa. Kylla loytyy maailmasta niin paljon surua (tarkea osa elaman kokemusta mutta vaikea sita silti on kayda lapi). Mummollani on Alzheimers ja kun viimeksi olin Suomessa serkun haissa niin yovyin mummon yksiossa ja aamulla mummo oli ihmetellyt etta kuka ihme se tuolla lattialla nukkuu. Mummo ei enaa muista mita tapahtui pari minuuttia sitten. Pystyy viela asumaan yksikseen kun enoni ja hanen vaimonsa hoitavat niin hyvin. Varmistavat etta syo joka paiva, ottaa laakkeet, soittavat monta kertaa paivassa, kayvat siivoamassa, jne. Mietin etta minun muistini on alkanut jo heittamaan niin pahasti valilla (joskus pitaa esim miettia oikein kunnolla etta mita tuli eilen tehtya). Tuota leffaa katsoessa tuli mietittya etta onkohan Jaylla sitten moinen edessa kun vanhetaan. Onneksi sita ei etukateen tieda mita tulee tapahtumaan. Riittaa paiva kerrallaan elaman koettelemukset. Meilla jokaisella oma osamme.

Minun suurimmat koettelemukset tahan mennessa on ollut lapsuus alkoholisti aidin kanssa seka lapsettomuus (noin 12 vuotta odoteltiin Siennaa). Kaikesta oppii ja empatiaa olen saanut miljoona kertaa enemman noiden kokemusten takia. Mutta on se raskas tapa oppia mutta ei kai sita muuten oppisi tiettyja asioita. Lapsettomuus kavi vaikeammaksi mita enemman aikaa kului. Kun lopulta paatettiin adoptoida niin sekin tuntui muuttuvan pettymykseksi kun kesti ja kesti ja vauvaa ei kuulunut. Kesalla 2005 sitten tuli tunne etta nyt ei jakseta enaa odotusta. Viimeisetkin voimapisarat oli poissa. Tuntui kuin oltaisiin juostu henkista ja emotionaalista maratoonia vuosikausia ja ei todellakaan jaksettu enaa. Puhki oltiin. Lahetettiin kirje kirkon adoptiotoimistoon etta haluttiin lopettaa adoptioprosessi. Pyysivat etta odottaisimme kesan loppuun silla olivat nayttaneet profiilimme joillekin syntyma-aideille kuulemma. Jay sitten kertoi mulle etta oli lupautunut siihen. Muistan miten mua kiukutti etta oli sanonut etta odotetaan kesan loppuun. En todellakaan enaa halunnut odottaa paivaakaan. Yritin rohkeana tottua ajatukseen ettei meille sitten lapsia tule tassa elamassa. Kavin opiskelutesteissa (matematiikkaa enkuksi, se oli mun eka kokemus, mutta hyvin meni) ja olin siis menossa opiskelemaan ja uraputkea luomaan. Olin valiaikaisessa tyossa employment agency:ssa ja sitten eraana elokuun paivana Jay soitti toihin ja kertoi etta joku oli valinnut meidat vauvan vanhemmiksi. Mun tyokaverit olivat kovin worried kun itkin ja itkin ja en saanut mitaan sanottua heille etta mika oli "vialla". Lopulta tuli sanat ulos mutten todellakaan meinannut niita edes itse uskoa. Seuraavat muutamat viikot oli sitten kuumeista valmistautumista vauvaa varten ja Sienna tuli viela melkein kaksi viikkoa laskettua aikaa ennen joten kovin nopeasti se vauva sitten tuli kun lopulta tuli. Mutta todellakin viime pisarassa tuli.

Tiedan etta mun ja Jayn kasvoista jopa nakyi tama elamanmuutos. Siennaa aiemmin tiedan etta naki surun kun meidan kasvoihin katsoi. Siennan tulo toi auringonpaisteen jopa kasvoihimme ja elama hymyili ja hymyilee edelleen. Mutta eihan ne koettelemukset siihen lopu. Seuraavaksi saatiin selville etta Siennan syntymaisa haastoi meidat oikeuteen. Yritti lopettaa adoptioprosessin. Uskotaan edelleen ettei halunnut itselleen Siennaa mutta halusi vaan ettei me saada hanta. Itsellaan oli ollut huono adoptiokokemus (attachment disorder jo siina vaiheessa kun hanet oli adoptoitu). Arvatkaa miten kauheeta oli elaa Siennan ensimmainen vuosi plus 24 paivaa kauhulla odottaen etta joku tulee hanet meilta viemaan pois. Eli kaiken ilon keskella oli viela karmeaakin karmeampi koettelemus. Viime syyskuun 25 paivana yllatyksena tuomari sitten julisti etta Sienna on laillisesti meidan ja ette usko miten onnellisia oltiin sina paivana. Enaa ei tarvinnut pelata etta joku riistaa meilta Siennan pois.

Nykyaan kuulee ihmisten puhuvan etta syntymaisilla pitaisi olla oikeus lapseensa. Mutta sita varten on olemassa avioliitto tai edes avoliitto. Muuten ei syntymaisalla oikeuksia ole (meidan tilanteessa asiaa pahensi se etta syntymaisa oli rikkaan inkkariheimon jasen ja se monimutkaisti asioita). Minusta tuo on taysin oikein silla esim meidan tapauksessa syntyma-aiti olisi pakotettu joko aborttiin (joka hanen elamankatsomus teki mahdottomaksi) tai sitten 17 vuotiaaksi aidiksi johon ei todellakaan ollut valmis.

No, tanaan tuli vahan vakavaa tekstia. Joskus nainkin. Suru on osa elamaa ja uskon etta auttaa kun kuulee muiden koettelemuksista ja tietaa ettei ole ainoa jolla niita on. Jaettu suru on vahan helpompi kestaa.

tallaista nakyy ikkunoista

En ole ihmeemmin kirjoitellut omista puuhista tanne. Sellaista tavallista perhe-elamaa vaan taas eletty (yllatys, yllatys :)). Serkun synttarit, ulkona leikkimista (Sienna tykkaa leikkia varsinkin harjalla ja ihmetella luonnon anteja), sisalla leikkimista ja niin edelleen ja niin edelleen. Tanaan poden "ihanaa" olkapaa/paakipua joten otetaan iisisti.

Vihdoinkin sain otettua kuvat kamerasta ja tanne nyt sitten nakymia ikkunoista. Bloggailen alimmassa kerroksessa, tv/tietsikka/askartelu/leikki huoneessa mutta lasiovista nakyy vaan tylsa takapiha (ensi kesan listalla olis takapihan kunnostus) joten otin kuvia makkarin ja olkkarin ikkunoista. Teilla muilla paljon hienommat nakymat mutta itse tykkaan kylla meidan ikkunoiden anneista myoskin.

Makuuhuoneesta nakyy keskustaan asti ja pari kertaa paivassa seison ikkunan aarella ja katselen ties mitakin saata/auringon nousuja ja laskuja. Myrskyt varsinkin koetaan vahvasti kun nakyy paljon taivasta. Auringonlaskut usein tosi upeita. Olkkarin ikkunasta enimmakseen nakyy meidan etupihan isot puut. Toinen on tuomi ja on upein kevaalla kun on taynna valkoisia kukkia. Siihen puuhun laitan usein Siennan keinun etta saa kiikkua (eilen viimeksi). Toinen puu on "en muista nimea mutta ihana on". Kevaalla taynna vaaleanpunaisia kukkia, sitten tulee kirsikannakoisia marjoja ja upeat syysvarit aina. Kovasti tykkaan meidan puista. Naapuriston komeimmat vaikka itse kehunkin. Kiva kun antavat meille vahan suojaa naapureiden tuijotuksilta. Usein puiset saleverhot on auki ja jos ei olisi puita niin monet ihmettelisi kun meilla olkkarissa tanssitaan ja hillutellaan. Mutta jos haluavat tuijotella niin saavat. Ei mua hairitse. :) Meidan talo on "cul-de-sac":n lopulla joten on rauhallista asua vaikka onkin naapurit ihan vieressa. Makkarin ikkunasta vasemmalla nakyy viereinen metsikko ja siella on jalkkis/pesis kentat ja leikkipuisto, seka jossain vaiheessa sitten Siennan eka koulu. Meidan alue on noin 15 vuotta vanha rakennuksiltaan.

mika kuva vaan

Taman paivan kuva loytyi taas Design Milk:sta. Mutta kyseessa suomalaista design:a. Piiroinen (www.piiroinen.com) valmistaa tuoleja ja poytia joihin itse voi valita IHAN MINKA KUVAN VAAN. Mietin etta itse laittaisin joko luonto/taide/lapsen piirustus kuvan niihin. Ihana olisi myos tuoli jossa olisi sepia varinen kuva Siennasta. Marimekko kalusteet tosi jees myos. Mutta meille ei kay nama huonekalut kun niissa on metallijalat ja meidan Africa tykkaa nuoleskella metallia. Keittionpoydanjalkoja oon aina pyyhkimassa. Voi etta nyt tekee mieli tuota sepia kuva tuolia...

kuningas ei

Voi etta rakastuin naihin laulun sanoihin jotka loysin taalta: http://www.inkivaari.blogspot.com/.

Mä en tahdo syödä muumilautaselta,
mä en tahdo syödä mitään!
Mä en tahdo istua ruokapöydässä,
mä en tahdo tehdä mitään!
Otatko sämpylää - Ei
Otatko omenaa - Ei
Palanen juustoa - Ei
Vai lasi maitoa - Ei
En tahdo, eikä mun tarvitse.
Olen kuningas. Suuri kuningas.
Kuningas E ja I. Täällä hallitsee kuningas Ei.
Mä en tahdo laittaa sukkahousuja,
mä en tahdo laittaa mitään!
Mä en tahdo laittaa kumppareitakaan,
mä en tahdo tehdä mitään!
Mennäänkö puistoon - Ei.
Saat ajaa polkupyörällä - Ei.
Muutkin on ulkona - Ei.
Puetaan päälle - Ei.
En tahdo, eikä mun tarvitse.
Olen kuningas. Suuri kuningas.
Kuningas E ja I. Teitä hallitsee kuningas Ei.
Ja mä voin soittaa rumpuja
Keskellä yötä puoli neljältä
Ja teidän riemuna
On tehdä töitä pussit silmillä.
Ja näin se käy. Näin se käy.
Mä en tahdo pestä hampaita,
mä en tahdo pestä mitään!
Mä en tahdo mennä nukkumaan,
mä en tahdo tehdä mitään!
Pää tyynyyn - Ei.
Hyvää yötä - Ei.
En tahdo, eikä mun tarvitse.
Olen kuningas. Suuri kuningas.
Kuningas EI.
Olen kuningas, Suuri kuningas.
Kuningas Ei, Kuningas Ei.
Täällä hallitsee kuningas Ei.

(T. Kilpeläinen&Bändibändi&Kuusisto - Ipanapa 1)

stylogy

Another great blog: http://www.stylogy.blogspot.com/. By the way, I found these two new blogs from http://www.emmas.blogg.se/. Lots of new ones for you to check out today. :)

Pictures - found from stylogy: Chair meets bookshelf (http://www.moormann.de/), budget hotel in Berlin (communist retro style, which I think looks quite fun) (http://www.ostel.eu/).

living in andyland

I found a great new blog site: http://www.livinginandyland.blogspot.com/. Check it out. Lots of neat stuff. You'll find links to the origins of these pictures there.

my favorite earthly artist

My favorite earthly artist (I say earthly as God is my favorite artist) is Andy Goldsworthy. He does environmental art. He uses nature and shapes it into amazing works of art. Enjoy these pictures and I heartily recommend you to buy some of his books. Do a Google "image search" to see more of his art online. Making nature art would be a fun thing to do with your children by the way. I LOVE Andy Goldsworthy's art. I love it, I love it, I love it. There, I said it. :)

voi voi sanskua

Jay tuli tanaan kotiin kahden Maraboun suklaalevyn kanssa (Ikean tuliaisia). Arvaatte varmaan miten kavi. Vahan yli viikon kesti sokerilakko (maha ennatti vahan kutistua jo). Nyt en tieda pitaisiko yrittaa uudelleen vai antaa periksi. Mietin etta voisin pitaa sellaisen saannon etten itse saa ostaa nameja/suklaata (leffassa kaydessa vaan ja silloin talloin merkkareita kun kayn ostamassa Turun sinappia). Chocoholic oon.

Sain tanaan mun ensimmaisen Arbonne shekin: $38.95. Party on! :)

Jay on kiireinen meidan liikkeen VIP juhlan kanssa taas. Nyt on juuri Costcossa ostamassa herkkuja ja naposteltavaa. Kunhan sitten asiakkaat soisi ne kaikki ettei Jayn tarvis tuoda mitaan kotiin mua houkuttelemaan. Taalla Edmontonissa on sellainen ryhma (mika niiden nimi nyt olikaan) joka harrastaa Star Wars asuihin pukeutumista. Ovat saaneet George Lucasilta luvan esiintya Star Wars hahmoina. Heidan pitaa saada hanen hyvaksyminen jokaiseen asuun eli kyseessa on tosi oikeannakoiset asut. Eivat saa ottaa palkkaa esiintymisista vaan tekevat kaiken ilmaiseksi harrastuksena siis. Monet ryhman jasenista on meidan asiakkaita ja noin viisi heista tulee aina liikkeen VIP juhlaan viihdyttamaan asiakkaita. Heidat kun nakee niin tulee jotenkin sellainen out of this world fiilis kuin olisi tulevaisuudessa. Viime kerralla kun uusin Star Wars leffa tuli leffateattereihin niin niita oli iso jengi leffateatterissa viihdyttamassa faneja. Jay oli pyydetty illan valokuvaajaksi joten mina ja Robinkin saatiin ilmaiset liput ensimmaiseen leffan naytokseen (preview). Siella me istuttiin kaikkien meidan Star Wars kamujen kanssa. Robin oli niin onnessaan kun naki Darth Vaderin (Robinin suosikki) ja vaikka kenet. Minakin olin kuin pikku lapsi ihan onskuna myos. Punastus.

Sienna yllattaa mut koko ajan kun osaa vaikka minka laulun nykyaan. Eilen autossa alkoi laulamaan Barneyn "I love you, you love me" laulua (eika me edes katsota Barneyta, muutaman kerran on nahnyt kun ovat laulaneet sen). Jotenkin niin ihmeellista. Mutta lapsethan oppivat niin nopeasti kaikkea.

Pictures: I don't have a clue where I found these pictures but aren't they fun.

i said it

Odottelen etta Sienna juo smoothiensa jotta paasen kylvettamaan. Tekisi mieli vahan shoppailemaan tanaan. Ihana syyspaiva. Puut ovat kauneimmillaan. RAKASTAN PUITA! There. I said it. :)

Muutamia kuvia tanne kun nyt ei oikeen huvita kirjoittaa mitaan. Ylhaalta alaspain: ihanat kirjonnat (http://www.annamariahorner.blogspot.com/) , Gatorade mehua maratoonin juoksijoille, ympyroita!! RAKASTAN YMPYROITA!! Said that too. :) (http://www.sulu-design.blogspot.com/), saa ostaa aina silloin kun ei ole loppunut (http://www.liiviantalossa.blogspot.com/), tivoli karuselli Oregon state fair:sta(http://www.rosylittlethings.typepad.com/), hydrangea kukat tekee kaikesta kauniin (http://www.moderncountry.blogspot.com/).

ja viela kuvia

These last two pictures are from the latest Metropolitan Home magazine.

tallainen paiva

Yritetaanpa uudelleen… eli kirjoitin taman pitkan viestin jo eilen illalla mutta kun painoin “publish” niin viesti havisi tuhkatuuleen. Arvatkaapa ottiko paahan kun olin kirjoittanut niin paljon ja aikaa meni hukkaan. Grrh. Merja (kahden kielen vakea) kirjoitti melko yksityiskohtaisesti omasta paivastaan ja oli kiva lukea millaista on jonkun muun arkipaiva. Paatin sitten tehda saman eilisesta paivastani. So here we go (once again).

Sienna nukkui vahan pidempaan eilen. Herasi 7.50. Aamupuuro Siennalle, mulle mustikkamehua. Huomasin etta Robin oli menossa paivaohjelmaansa raa’an banaanin kanssa. Ei se raukka tajua moista. Banaani vaihtui sitten tangeriiniin. Ei mahakipuja. Huomasin myos etta silla oli sama t-paita paalla kuin edellisena paivana joten passuutin huoneeseensa vaihtamaan paidan. Tallaista se on aina Robinin kanssa.

Sienna katsoi sitten vahan aikaa aamutv:ta ja mina sain tsekata blogeja. Vahan ajan paasta tuli ja otti mua kadesta ja sanoi “come on” eli oli leikkiaika. Halausta, niskapusuttelua lattialla. Sienna istui mun mahan paalla ja pomppi mun vatsalla. Hyvaa vatsajumppaa. Leikittiin. Rapsin kuvia Siennasta ja Africasta.

Tv oli edelleen paalla taustalla ja sitten Sienna huomasi etta Tooby & Binoo alkoi. Kiljui innoissaan “Tooby & Binoo!” ja sitten leikit oli loppu. Mikaan ei voita T&B:ta. Niita tulee aina kaksi perakkain ja kun toinen alkoi Sienna kovin onnellisena kiljahti “another one!”. Mutta pian se oli ohi ja sitten seurasikin kova pettymys. Niin nailla pienillakin on jo pettymyksia elamassaan. Tv pois paalta ja leikkia.

Jay oli tassa vaiheessa kaynyt suihkussa ja pukeutunut joten vahdinvaihto. Mina hotkaisin pannarin palan suuhun ja sitten itse suihkuun. Sienna tuli mun suihkun jalkeen ylakertaan mua moikkaamaan ja leikittiin makkarissa. Sienna loysi nenaliinan ja alkoi repimaan sita palasiksi innoissaan (lempipuuhaa). Ai niin, ensin “niisti” nenansa ja huusi sitten Jaylle alakertaan “daddy… hear me? I got a booger!” Hi hii. Rapsin lisaa kuvia kun Sienna leikki nenskulla.

Jay tuli myos makkariin ja leikittiin siella Siennan kanssa viela lisaa. 15 vailla 11 Jay lahti toihin ja pian sen jalkeen olikin Siennan paivaunien aika. Mina soin mansikoita ja selailin uutta Metropolitan Home lehtea. Yritin paattaa tilata vaiko ei. Plussana olisi halpa tilausmaksu. Negatiivisena se etta tilauslehdet tulee myohemmin kuin lehdet liikkeisiin. En tieda jaksanko odotella postista lehtea kun sen saisi liikkeesta jo aiemmin. No, ehka tilaan ja yritan talleenkin oppia karsivallisyytta. Mutta eiko pitaisikin olla toisinpain. Eli tilaajat saisivat lehden ensin. Seuraavaksi juttelin pikkusiskoni (suvi) kanssa skypessa. (Hei, Suvi! Kiva oli jutskailla.)

Iltapaivalla mentiin ostarille. Siella on keskella ostaria leikkialue lapsille. Jos on kurja saa niin kiva kun voi sisalla leikkia. Mietin lapsia katsellessa etta olipa kovin kanadalainen leikkipaikka. Lapsia oli vaikka minka kulttuurisia. Intialaisia, inkkareita, lahi-idan maasta kotoisin, caucasians… Siella oli yksi tosi sode lahi-idan poika (vahan Siennaa nuorempi) joka tykkasi Siennasta kovin. Taputti Siennan paata sodesti kun istuivat yhdessa rappusilla.

Leikkialueella oli samaan aikaan kaksi tuttua mita ei kovinkaan usein tapahdu. Lisaa en ollutkaan nahnyt muutamaan vuoteen. Surullista oli kuulla etta oli asumuserossa miehensa kanssa (niilla on kolme tyttoa). No, ovat separated mutta asuvat viela samassa talossa. Ostivat ison talon jokin vuosi sitten ja on siella tilaa kummallekin. Lisa harrastaa belly dancing ja soittaa kitaraa tosi ihanasti. Kiva oli jutskailla.

Kotiin. Siennalle ruoka, sitten leikki muovailuvahalla syottotuolissaan kun mina valmistin nachoja meille muille myohemmin uuniin laitettavaksi. Yhdessa vaiheessa videoteippasin Siennaa kun lauloi kivasti leikkiessaan. Kysyin “Are you having fun?” ja Sienna vastasi “yes” ja sitten viela lisasi peraan “I’m an artist.” Arvatkaa kenen sydan meinasi pakahtua. Mina ja taide. Tiedattehan jo mista kyse. Olin ihan otettu etta Sienna sanoi noin. En tieda miten keksi sen sanoa kun yhdessa sen kirjassa on vaan taiteilija maalaamassa taulua Pariisissa ja siita vaan oppinut tuon taiteilija sanan. Janna etta Sienna ajatteli olevansa taiteilija kun leikki muovailuvahalla. Jei.

Jay ja Robin tuli kotiin. Leikkia. Sienna pesulle ja nukkumaan. Nachoja ruuaksi (ei se vatsa nachoista kutistu, voih). Sitten kirjoittelin taman saman jutun mutta haippasi siis koneelta. Illalla katsottiin eka Survivor China ja syotiin tosi makeita viinirypaleita. Sitten meidan ystava Dan tuli etela Albertasta ja on meilla muistaakseni nelja paivaa. Dan on poliisi ja kay viela taalla Edmontonissa toissa kunnes aloittaa poliisityot Lethbridgessa. Turistiin vahan aikaa Dan:n kanssa ja sitten unille. Yli 12:sta meni taas ilta. Kolmelta yolla herasin aivan karseeseen painajaiseen. Sanotaan vaan etta kyse oli otokoista (alysti niita) ja minusta. Ei oo hyva yhdistelma, ei. Jay heratti mut kun olin itkenyt unissani. Kesti tosi kauan kunnes rauhoituin nukkumaan taas. Jopa Jayn halit ei meinanneet auttaa millaan. Aivan alyn karsee uni!

happy pills

Taman paivan kiva loyto tuli Design Milk:sta (http://www.design-milk.blogspot.com/). Barcelonassa on nain hauska karkkikauppa. Kiva idis! Itse paatin aloittaa nami/suklaa/vahemman sokeria lakon. Piti taas kerran myontaa etta maha ei oo "turvonnut vaan" vaan kyseessa ihan oikeaa laskia. Kuin parhaan ystavan olisin menettanyt kun en saa herkutella mutta eikohan tama parin paivan paasta muutu iloksi kun maha alkaa taas kutistumaan.

liivian talossa

Satuin katsomaan blogin viesteja ja huomasin etta se ihana virkattu nalle josta kaikki tykkasivat ovat Liivian aikaansaannosta. Kiitos Liivia kommentista. Oliko sulla ohjeet miten virkata se nalle vai osaatko tuosta vaan luoda ihanuutta? Sulla on ihana blogi (http://www.liiviantalossa.blogspot.com/) ja nyt saastin sun linkin mun suosikkeihin. Tassa muutama uusi kuva Liivian blogista. Kaykaa ihmeessa tsekkaamassa. Tuo metsatapetti tuo mieleen mun lapsuuskaverin vanhempien makuuhuoneen. Siita kai johtuu etta mulla on kiinnostus metsatapetteihin. Nostalgisia tunteita tuo mukanaan.