Friday, November 9, 2007

my two cents

***
Niin sita elamaa pitaa jatkaa. Paljon on tuo kouluampuminen tietty mielessa. On se ollut kauhea juttu. Ne jotka vaittaa ettei media (elokuvat, vakivaltaiset pelit, tietynlainen vakivaltainen/negatiivinen musiikki, internet:n sivut jossa jumaloidaan vakivaltaa...) vaikuta meihin negatiivisesti niin sanon vaan: miksi yritykset maksavat miljoonia markkoja muutamien sekuntien mainoksista jos ne muka eivat vaikuta meihin? Mina olen jo pitkaan kauhulla seurannut miten tv ohjelmat vaan huononee ja huononee. Alysti vakivaltaisia/rikos ohjelmia. Itse ensin aloin mielenkiinnolla katsomaa CSI ohjelmaa mutta nykyaan en pysty edes katsomaan sita kun on niin graafista vakivaltaa ja vaikka mita roskaa niissa ohjelmissa. Kiinnosti se miten ratkaisivat rikoksen mutten todellakaan halua nahda kun jotain isketaan paakalloon pesapallomailalla esim. Tottakai itse tieda etta se on "tv:ta vaan" mutta tiesitteko muuten etta on tutkittu etta meidan unconsious mind ei tajua etta kyseessa ei ole oikea tapahtuma? Siksi kauhuleffoista tulee adrenaliini rush esim ja sydan alkaa pamppailemaan kun nakee jotain pelottavaa. Kylla tallaiset jutut turruttavat monet ja ihmisten sydamet kylmenee. Itse olen huomannut jopa ajaessa miten ihmiset on tulleet noin viime kymmenen vuoden aikana niin paljon karttyisimmiksi ja torkeiksi. Tuntuu etta monet ovat unohtaneet taysin perus kaytostavat ja toisten ajattelemisen. Jos jollakin on elama muutenkin menossa huonosti (ja vaikka masennusta tai muuta emotional problems) ja sulkee itsensa moiseen negatiiviseen maailmaan niin ei ihme etta tapahtuu mita tapahtuu maailmassa nykyaan.
***
Se etta uutiset toitottaa naista asioista yksityiskohtaisesti ei myoskaan auta asiaa. Jotkut sairaat kun lukee mita tapahtuu niin saavat ideoita ja vakivalta kierre jatkuu ja jatkuu. Kuin olisi joku virus joka leviaa median avulla. Pitaako noille ampujille antaa niin paljon mainetta. Heita ei kiinnosta tuleeko hyvaa vai huonoa mainetta. He vaan haluavat etta heidat muistetaan. Jos media ei raportoisi ampujista niin paljon niin luulen etta houkutus ei olisi niin suuri sairaille tehda mita tekevat.
***
Ainahan maailmassa on ollut vakivaltaa. Kauan ennen tv:ta ja internetia sun muuta. Mutta ei todellakaan auta kun elokuvat joissa ammutaan ihmisia kuoliaaksi ihannoidaan. Meidan kaikkien pitaisi miettia mita katsomme/kuuntelemme/luemme ja miksi. Eiko olekin paljon kivempi katsoa jotain mielta kohentavaa ja kaunista kuin rumia asioita. Jos emme menisi noihin vakivaltaisiin leffoihin niin pian Hollywood saisi sanoman ja tajuaisivat etta ihmiset haluavat kohottavaa viihdetta ei alentavaa. Rahasta on kaikki kiinni. Meilla kuluttajilla on suuri vastuu mita ostamme ja mita tuemme.
***
Sitten olen miettinyt myos miten meidan yhteiskunnat ovat muka niin connected nykyajan tekniikan avulla. Mutta niin monet ihmiset karsivat yksinaisyydesta ja tunteesta ettei kukaan valita. Ampujaa oli kiusattu koulussa. Meidan vanhempien pitaa alkaa zero tolerance kaikenlaista kiusausta vastaan ja opettaa lapsillemme hyvia periaatteita ja elaman arvoja. Ei saa odottaa etta lapset itsestaan oppii moiset asiat. Niista pitaa ihan puhua ja varmistaa etta lapset ymmartavat mika on oikein, mika vaarin. Miten rakastaa lahimmaisiaan eika olla negatiivinen vaikutus muiden elamassa. Joskus pelkka hymy tuntemattomalle voi tuoda ihmeen jonkun elamaan. Kaikkien pitaa tuntea etta joku valittaa. Miten surullista etta jonkun pitaa tehda mita tekee saadaakseen huomiota. Muttei me tietty tiedeta tarkallen mika pisti ampujan tekemaan mita teki. Kaikenlaista voi menna vikaan aivoissa. Karmeaa aikaa tama on ampujan perheellekin.
***
"Love is all we need. All we need is love."
John Lennon
***
Go and hug someone today.
***
Hymyile sille karttyisalle ihmiselle ja sano "love you" sille torkealle ihmiselle.
***
Love never faileth.
***

4 comments:

  1. Oikein hyvä kirjoitus. Asiaa joka sana. Kiitos!

    ReplyDelete
  2. Niin totta. Hyva kirjoitus.

    ReplyDelete
  3. Totta. Telkkaria ei myoskaan tarttis ihan jatkuvasti tuijottaa. Sen ja video- & tietokonepelien eteen istahtaminen tayttaa nykyaan aika usein perheiden yhteisen(kin) ajan. Monille ihmisille puoliso ja lapset on myoskin vahan niinkuin vain jokin omistettava asia: se tuli nyt hankittua, mutta en ma oikein tieda mita silla tehda tai tarviiko sille sen enempaa tehdakkaan kunhan nyt katon paalle annan, romua kampan tayteen ja vahan pakastepizzaa...
    Opettajillekkin tarttis antaa vahan enemman kasvatusvaltaa ja tyokaluja auttaa. Ja lisaa palkkaa =).
    Terveydenhuoltosysteemia pitais vahan uudelleen ajatella; ihmiset voivat huonosti, monet palveluja hakevat kuin niita antavatkin.
    Muutenkin koko meidan ajattelutapa on vissiin vahan nyrjahtanyt nykyaan... Ihminen on jotenkin jaanyt toiseksi ja rakkautta on kovin vaikea antaa, yleiselle tasolla ainakin... Kuinka monella meilla on perheenjasen, sukulainen, tuttava tai naapuri joka ihan selvasti voi huonosti tai/ja on yksin ja onneton, eika kukaan tee asialle mitaan... Pienikin apu, huomaavaisuus ja ystavallisyys voi joskus, juuri silla hetkella, painaa vaa'assa enemman kuin voitais ikina kuvitella.
    Noh, joo... Jopas innostuin..
    Ja tosi on tietysti myos se, etta vaikka kaikki olisikin ihanteellisesti, niin kaikkia tragedioita ei pysty ennakoimaan, tietenkaan... Voi meita.

    ReplyDelete
  4. Aivan samalla tavalla ajattelen!

    ReplyDelete

Thank you for taking the time to comment! :)