Sunday, December 6, 2009

{rakas suomi}


rakastan sinua Suomi! Y
ja muistan kaikkia heita jotka uhrasivat niin paljon etta Suomi saa olla vapaa ja itsenainen maa. Y
tassa on mummoni veli Leo joka kaatui talvisodassa vahan ennen sodan paattymista.
ote hanen viimeisesta kirjeesta kotiin, 13.7.1944:
Koettakaapa kuvitella miltä tuntuu, kun nälässä on taistelun jälkeen marssinut 46 km yhtämittaa ja sitten perille tultuaan saa oman äidin lähettämät puhtaat sukat ja ruokaa!! Se oli kuin taivaaseentulo. Nyt on taas kaikki hyvin. Saamme levätä varmasti ensi yön, ehkä kauemminkin. Täällä satoi monta vuorokautta yötä päivää. Me tietenkin kastuimme, sissit, aivan läpimäriksi, eikä kärsinyt tehdä tulia, paremmin kuin nukkuakaan. Hampaat mulla ärtyivät, mutta huomenna otatan pois pahimmat. Pääsen siis muutaman tunnin komennukselle kenttäsairaalaan, jossa on hammaslääkäri. En tiedä tässä hammastuskassa nyt muuta kirjoittaa. Ryssiä olen tappanut paljon ja yrittänyt tehdä velvollisuuteni parhaani mukaan. Tulkoon mitä vain, niin omatuntoni on sentään puhdas tuossa asiassa.
Y
Leo kuoli neljä päivää myöhemmin 17.7.1944 Korkeavaaran taistelussa.
Y
Ohessa ote sotilaspastorin kirjeestä sankarivainajan omaisille 25.7.1944.

Leo (luutnantti) kaatui joukkueensa edessä yhdessä lähettinsä kanssa hyökätessään vihollisen asemia vastaan. Kuolema oli seurannut heti: vihollisen konepistoolimies ampui ihan edestä. Leossa menetimme hyvän toverin ja miehet rohkean johtajan, jota seurattiin.
Y
ennen sotaa Leo soitti viulua ja voitti mitaleita nopeusluistelussa vanhoilla, huonoilla luistimilla.
Y

5 comments:

  1. Olipas koskettava postaus. Kiitos.

    ReplyDelete
  2. Voi kun liikuttava, snif. Kiitos Leolle ja kaikille Suomen vapauden puolesta taistelleille.

    ReplyDelete
  3. Hieno, koskettava postaus. Kiitos.

    ReplyDelete

Thank you for taking the time to comment! :)