***Kun kay visiitilla Siennan inkkariheimon luona voi menna tallaiselle veneajelulle. Tana kesana varmaan.
***
***
Lisaa inkkarikuvia Pow Wow:sta. Ihania.
***
***
***Lisaa inkkarikuvia Pow Wow:sta. Ihania.
***
*** Ihana kun maailmasta loytyy kaikenlaista. Kuivaa olisi jos oltaisiin kaikki ihan samanlaisia. Ihmisten katselu on yhta lempipuuhaani. Kanada on siita kiva maa etta taalla on ihmisia ympari maailmaa. Ihanat hindu papat kavelevat kaduilla turbaanit paassa, muslimit huivineen, kaikkea kulttuuria ja uskontoa loytyy. Kukaan ei ihmettele. No, varmaan loytyy rasismiakin (on taalla jengiongelmia) mutta suurin osa ihmisista elaa rauhassa keskenaan. Ihanaa.
Tv:sta tuli paljon mielenkiintoista ohjelmaa silla maanantaina oli Martin Luther King paiva USA:ssa. On se niin uskomatonta ajatella etta vielakin loytyy USA:n etelavaltioista kauheasti rasismia. En tajua miten mustat eristettiin valkoisista kaikin tavoin. Minua eniten kosketti tarina miehesta joka kertoi miten ei koskaan ollut edes jutellut valkoisen naisen kanssa ja sitten hanen piti tulla Kanadaan jostain syysta. Han ihmetteli heti kun sai bussissa istua ihan missa vaan ja hanelle tuli edelleen kyyneleet silmiin kun muisti etta joltain pysakilta tuli valkoinen nainen bussiin ja istui hanen viereensa. En voi edes kuvitella milta tuntuisi olla elanyt sellaisen elaman kuin han on. Minulle moinen kohtelu on todellakin uskomatonta. En voi edes kuvitella etta joku luulisi etta olisi parempi kuin joku toinen ihan vaan kun ihon vari on erilainen. On tassa maailmassa niin paljon kaikkea alytonta. On ollut ja tulee varmaan olemaan edelleenkin. Aina on tyhmia ihmisia jotka ajattelevat kaikkea jarjetonta. Itsekin olen kokenut rasismia. Jay ja mina kun asuttiin pienessa inkkarikylassa Albertan pohjoisosassa, niin meita syrjittiin ja oudoksuttiin. Jay tyossaan sai usein kuulla {paha kirosana} white man. Sitten tietty omaa kirkkoani on oudoksuttu ja siita kuulee vaikka mita uskomattoman alytonta mediassa. Talla viikolla sain viestin eraalta henkilolta joka taas kerran loukkasi minua tosi syvasti. Kirkkooni liittyva viesti. Minua on ivailtu kun olen "mormooni". Eilen juttelin eraan soden, nuoren tyton kanssa joka kertoi etta hanta on syljetty kun meni katsomaan kirkon yleiskonferenssia Salt Lake Cityssa. Olen myos kuullut miten haaparit jotka tulevat ulos Salt Laken temppelista naimisiin mentyaan kokevat mielenosoituksia, vihaa, halveksuntaa, ilkeytta. Ja sen pitaisi olla heidan onnellisin paiva.
Irlannissa kirkon edustajana koin tietysti kaikenlaista. Yksi lahkareista (joka oli aivan ihana henkilo!) puukotettiin kuoliaaksi. Eraat toiset hakattiin pahasti. Usein jopa lapset heittelivat kivia joitakin kohtaan. Itse en voinut uskoa miten ihmiset pelkasivat minua kun minulla oli kirkon nimikyltti rinnassa. Kerran Dublinissa pysahdyttiin juttelemaan saasta eraan miehen kanssa joka teki pihatoita etupihallaan. Han teki jotain outoa sormillaan otsallaan ja kun minuutin pikajuttelun jalkeen jatkoimme matkaa, kysyin toveriltani etta tiedatko mita se mies teki sormillaan. Toverini sanoi etta han teki ristinmerkkia otsallaan kun pelkasi meita. En voinut uskoa sita. Mutta katolilaiset papit pelottelivat ihmisia olemaan koskaan puhumasta meille tai "joutuvat helvettiin". Tama oli vuonna 1989-90. Ehka olot ovat muuttuneet jo. En tieda. Usein tuntui etta Irlanti oli tosi jaljessa monin tavoin muusta maailmasta. Meidan kirkon jasenet siella kokivat ainakin silloin kauheasti ivailua ja syrjintaa. Koulut ovat katolilaisia. Melkeen 100% ihmisista ovat katolilaisia. Pitaa olla tosi vahva ihminen etta pystyy jatkamaan elamaa minkaan muun kirkon jasenena.
Pohjois Irlanti oli erilainen. Sielta loytyi muitakin uskoja ja tietty aina oli se protestantti/katolilaisuus sota menossa. Mutta siellakaan ei valttynyt ennakkoluuloilta ja muilta. Meilta kysyttiin kumpia olemme (prot./katol.) ja kun vastasimme etta ei kumpaakaan niin silti meita vihattiin. Molemmin puolin. Muistan kerran Bangorissa kavellessamme eraan ihanan puiston poikki ja miten taas kerran pysahdyimme nopeasti vaan tervehtimaan erasta miesta joka ulkoilutti koiraa. Halusimme vaan paijata miehen suloista koiraa. Mutta nimikyltit tietty sitten antoi ilmi keita olimme. Tama mies oli itse born again christian (monet heista vihaavat meidan kirkon jasenia ja puhuvat kovasti pahaa meista, levittavat anti mormon kirjallisuutta ja kaikenmaailman valheita, joskus luin niita ja ihmettelin etta miten ihmeessa joku viitsii tehda moista, miten voi kutsua itseaan kristityksi ja valehdella muista). Han sanoi heti meille etta "tiedattehan etta olette menossa helvettiin". Sanoimme kohteliaasti etta emme usko niin. Han kysyi meilta voiko rukoilla puolestamme. Sanoimme etta no tottakai. Luulimme etta han menisi kotiin ja rukoilisi puolestamme. Mutta ei. Siella puistossa heti luvan annettuamme han laittoi katensa olkapaillemme ja alkoi "rebuke the evil spirits out of us" (sori en tieda miten tuon selittaa suomeksi, han siis alkoi poistamaan pahoja henkia meista pois). Oli tosi vaikea olla nauramatta jos totta puhun. Mutta sitten toisaalta se oli taas yksi laimays naamaa vasten ja tuli kauhea olo siita.
No, siina joitakin minun kokemuksiani. Ei minun pitanyt tasta mistaan kirjoittaa. Piti vaan ihannoida noita inkkareita. Mutta tama nyt tuli kuin itsestaan aivoistani tanaan. Tietyt asiat ehka alitajuntaisesti tulee mieleen kun on nahnyt tv:sta jotain.
Voi etta koko sydamestani toivon etta me ihmiset oppisimme olemaan oudoksumatta toisiamme. Olimmepa kuka vaan. Etta osaisimme olla suvaitsevaisia ja hyvaksya erilaisuudet. Olemme kaikki Jumalan lapsia ja Han rakastaa meita kaikkia. Joka ikista. Ihon varilla tai rodulla tai uskonnolla ei ole valia. On jo vuosi 2009 ja saali nahda miten maailmassa edelleen rasismia ja vihaa. Luulisi etta nyt kun elamme "tiedon aikaa" niin ennakkoluulot ja vihat olisivat jo havinneet. Toivossa pitaa elaa.
***
ps. Unohdin... Todiste etta kaikkialta loytyy rasismia. Juttelin eraan tutun kanssa joka oli lahkari aikoinaan juuri tuolla USA:n eraassa etelavaltiossa. Han kertoi etta jopa meidan kirkon jasenet siella olivat rasisteja. Etta rasismi oli niin syvaan juurtunut asia siella etta jopa kun jotkut olivat liittyneet meidan kirkkoon (joka todellakin ei suvaitse rasismia yhtaan ja opettaa etta olemme kaikki Jumalan lapsia jne) olivat usein rasisteja viela. En voinut uskoa sita mutta kuulin esimerkkeja. Toivon etta vahitellen kun yrittavat elaa evankeliumin mukaan niin tama vihdoinkin poistuu heistakin.
***
Marita kysyi blogillaan onko kellaan kysymyksia islamin uskosta ja siella on alkanut taas kiva keskustelu. Ajattelin etta kysyisin taalla samaa. Onko siis kenellakaan taalla mitaan kysymysta mun uskosta? Saa kysya ihan mita vaan. En suutu. Yritan vastata parhaani mukaan.
***
Lisays myohemmin: Pitaa sanoa tahan viela kun en aluksi tajunnut etta nuo esimerkit ihmisista Irlannissa olivat aaritapauksia. Sielta loytyi ihania, avoimia, ei pelokkaita ihmisia myos. Ettei kenellekaan vaan jaa vaaraa kuvaa. Irlanti on mulle kovin rakas paikka ja monia tuli kova ikava kun sielta lahdin.
***
Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen ikuisuusaihe. Voin kuvitella tuon pelon mitä näit ihmisissä kun sinulla on kirkon nimilappu. Minä näen usein suomessa vihaa ihmisistä kohdatessaan meikäläisiä. Rasismi on niin typerää ja kertoo ihmisestä todella paljon.
ReplyDeleteKiva etta avasit taman aiheen taallakin. Taytyy tunnustaa etta tiedan todella vahan mormooneista, mutta jaan miettimaan asiaa ja palaan mahdollisten kysymyksien kanssa.
ReplyDeleteTuttu tuo oletko protestantti vai katolilainen- kysymys Irlannissa;). Vuonna 2000 kun asuin siella sai olla ihan rauhassa protestantti. Maailma muuttuu ja hyva niin.
Kerrotko vahan lahetystyosta (onko tama oikea termi?)? Tekevatko kaikki sita jossain vaiheessa? Kiva mahdollisuus nuorille paasta matkustamaan!
ReplyDeleteMulla on muuten vain positiivisia kokemuksia mormoneista joita olen tavannut maailmalla. Saksassa naapurustossani asui kaksi poikaa (amerikkalaisia), olivat hirmuisen mukavia ja taisivat olla ainoat ihmiset jotka iloisesti tervehtivat tuntemattomiakin kadulla. Oli aina ilo tormata heihin.
Ennen joulua tapasin New Yorkin metrossa suomalaisen pojan. Juteltiin pitkaan ja tarjosin koti-ikavaan salmiakkia. Todella kohtelias ja aurinkoinen tyyppi.
marita: Kiitti. Sina ja lapsesi olette todella saaneet kestaa paljon myos. On se surullista. Eletaan toivossa etta pikku hiljaa ihmiset alkavat olemaan suvaitsevampia.
ReplyDeletesaara: No kiva kun tulit keskustelemaan tannekin. Missa pain Irlantia asuit? Kiva kuulla etta sait olla ihan rauhassa. Luulen etta on Irlantikin muuttunut paljon 20 vuodessa. Kaak, onko siitakin jo noin kauan. Vanha olen. Pitaisikin ehka tehda ihan oikea postaus lahkarina olosta. Kuvineen. Poikia kannustetaan palvelemaan lahetystyossa. Tyttolahkareitakin on nykyaan enemman. Pojat saavat menna kun ovat 18v, tytoa vasta 21v. Ehka sen takia ettei olisi liikoja sapinoita poikien ja tyttojen vallilla ja saavat keskittya tyohon. Meidan kohdalla sapinat syntyi kuitenkin. :) Ei ole pakollista ja nykyaan on korkeat vaatimukset. Kuka vaan ei paase. Aikaisemmin "kuka vaan" ja monet menivat ihan vaan kun "se oli tapa". Olen kuullut paljon tarinoita mita jotkut naista "hallavalia uskonnon kanssa menen hauskaa pitamaan" lahkareista. Hyva etta ovat tiukentaneet vaatimuksia. Lahkarithan edustavat kirkkoamme ja on kauheaa kun eivat sita tee kunnioitettavasti. Nykyaan myos elakeikaisia lahkareita on paljon. Menevat tekemaan humanitaarista tyota (opettavat esim terveydenhoitoa koyhemmissa maissa tms) tai palvelevat temppelissa. Kaikenlaisia erilaisia tehtavia on heille olemassa. Lahetystyo on mahtava juttu. On juuri upeaa kokemusta nuorille. Avartavat elamankuvaa ja palvellessa oppii IHAN ALYSTI. Tapaa niin monenlaisia ihmisia. Itselleni lahetystyoaikani oli aivan huippu. Alyn vaikeaa, pitaa muistaa sanoa, mutta aivan alyn mahtavaa aikaa. Joo, taidanpa tehdakin tasta ihan postauksen joku paiva. Kerron sitten enemman.
Kiva etta sulla on ollut positiivisia kokemuksia meista. Mutta myontaa pitaa etteivat kaikki ela uskonsa mukaan ja meistakin loytyy kaikenlaisia. Kuten muistakin. :)
Kiitos vastauksesta!
ReplyDeleteAsuin silloin Corkissa.
Jaan odottelemaan postausta, ja niita kuvia:).
Aasiassa oma ihonvari on muutaman kerran ollut ongelma jollekkin, mutta muuten rasismia ei ole onneksi tarvinnut pahemmin. Ahdistava ajatuskin jo, etta ihonvarin, uskonnon tms. takia joutuisi kokemaan itsensa uhatuksi tai pahoittamaan mielensa ihan vain toisten ilkeytta tai tietamattomyytta.
ReplyDeleteKamalia juttuja teidan kirkkonne jasenet on joutuneet kokemaan. Tosi pahoillani.. Lammin hali.
Ma tykkaan Sansku sun tyylista kertoa itsellesi tarkeista asioista. On mielenkiintoista kuulla ihmisten tavoista uskoa ja elaa, ilman etta toinen on tyrkyttamassa omaa tapaansa, tuomitsemassa toisen uskoa ja puolivakisin kaannyttamassa omaansa.
Mahtavia inkkarikuvia!!! On jotenkin kauhean upeaa, etta ollaan saatu asua taalla inkkareitten keskella nainkin kauan.
Olen lukenut blogiasi muutaman viikon, adoptioaiheen vuoksi löysin blogisi. En ole ennen kommentoinut mitään.
ReplyDeleteKun nyt sanoit suoraan että voi kysyä, ajattelin kysyä asian joka mietityttää minua: ekanakin kävin Suomessa valmistuneessa mormoonitemppelissä tutustumassa kun se valmistui, ja oli todella upea paikka! Opastus oli hienosti järjestetty, ja jäi tosi positiivinen fiilis koko uskonnosta. Lopussa sai keskustella ja kysellä seurakunnan jäsenen kanssa. Minäkin odotin tätä tilannetta, mutta valitettavasti minulle osui juttukumppaniksi nuori ulkomaalainen tyttö joka ei puhunut oikein suomea eikä englantia joten ei sitten pystytty puhumaan. Mutta siis homo/lesbosuhteet? Käsittääkseni mormoonit (ei kai mormooni ole väärä termi? Jos on, anteeksi, en vaan tiedä miten muuten kutsua)eivät hyväksy homosuhteita. Täällä temppelikierroksella eräs opas sanoi että se on jotain mitä Jumala ei toivo meidän tekevän. Tinkasin kyllä hieman että entä jos on homo, haluaisi olla olematta mutta ei voi, eikö silloin kelpaa? No en saanut tähän tietysti vastausta, ainoastaan sen että Jumala ei toivo meidän tekevän näin. Jos suhtaudutte noinkin tiukasti seksuaaliseen suuntautumiseen niin sillon mun mielestä menee kyllä pohja tältä Jumala rakastaa meitä kaikkia yms. selitykseltä.
Tulipa siitä pitkä selitys! Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi ja mukavaa talven jatkoa sinne Kanadaan!
Nyt pian kaksi vuotta irkuissa asuneena: Irlantiin on viimeisten kymmenen vuoden aikana tullut valtavasti maahanmuuttajia ympäri maailmaa ja suvaitsevaisuuden on täytynyt lisääntyä, koska emme ole törmänneet mihinkään 'katolispainotteiseen propagandaan' täällä. Yli 90% kouluista on edelleen katolisia (meidänkin lapset ovat katolisissa kouluissa), mutta varsinainen tunnustuksellisuus on koulutyössä hyvin minimaalista. Ensimmäinen ehtoollinen (tokaluokalla) ja konfirmaatio (kutosluokalla) ovat näkyvimmät asiat katolisissa kouluissa, ei-katolisten ei tarvitse tietenkään näihin osallistua. Lastemme luokilla oli viime keväänä n. 10% ei-katolisia. (Me kaikenlisäksi asumme aika irkkuhomogeenisellä alueella.) Roosalla, joka aloitti nyt secondary schoolissa (suomalaisittain seiskaluokalla) on yhtenä kouluaineena religious education, joka ei ole tunnustuksellista uskonnonopetusta vaan pääsääntöisesti uskontojen historiaa.
ReplyDeletesaara: Corkissa olin vain yhden paivan. Janna miten useat on olleet Irlannissa.
ReplyDeletestina: Joskus mua pelottaa puhua naista jutuista kun ajattelen etta joku luulee etta "aivopesen/tyrkytan/pakotan". Mutta se ei tosiaankaan ole tarkoitus. Minusta uskonto ja politiikka esim ovat tosi mielenkiintoisia aiheita joista kiva jutella. Sitten itsekin tykkaan oppia muista uskonnoista etta oma nakemys avartuu ja omatkin ennakkoluulot haviavat. Kiitti kommentista. Tannehan on nyt pienta keskustelun poikasta syntymassa. Kiva. Oletteko te kayneet missaan pow wow:ssa tms?
anonymous: Kiva etta kavit temppelin avajaisissa ja etta se oli enimmakseen hyva kokemus. Sori etteivat ole osanneet vastata kysymykseesi. Riippuu myos kirkon jasenen tietomaarasta miten uskaltavat vastata "vaikeisiin" kysymyksiin. Tama on sellainen vaikea kysymys silla siihen ei ole lyhytta vastausta. Pitaa melkeen ymmartaa koko evankeliumin tarkoitus etta ymmartaa miksi Jumala ei halua etta on homoseksuaalisessa suhteessa. Koko evankeliumi yhdistyy perheisiin ja uskomme etta perhe on ikuinen juttu. Lasten saaminen on yksi ydin juttu evankeliumissa. Jumala tietysti rakastaa ihan kaikkia, elivatpa miten vaan. Mutta Han yrittaa opettaa meille mika iankaikkisuudessa toisi meille eniten iloa. Homoseksuaalit saavat vapaasti tulla kirkkoon (me kaikki olemme syntisia tavoin tai toisin, kukaan meista ei ela taysin evankelliumin mukaan) ja kirkko opettaa etta heita pitaa kohdella rakkaudella kuten kaikkia muitakin. Tasta aiheesta on viime aikoina ollut hyvia artikkeleja kirkon lehdessa ja minun pitaisikin kayda etsimassa yksi linkki sulle. En taida tata asiaa osata selittaa kovin hyvin itsekaan. Luulen etta monet kirkon jasenet eivat aina osaa suhtautua oikein tahan asiaan kun heilla ei ehka ole kokemusta tasta asiasta paljon. Luulen etta monet meidan kirkon jasenet jotka ovat homoseksuaaleja valitsevat elaman kirkon ulkopuolella. Harmi. Kuten me kaikki muutkin, he hyotyisivat siita etta kavisivat kirkossa. Itse ajattelen homoseksuaalisuutta samalla tavalla kuin mitaan muitakin houkutuksia ja heikkouksia tassa maailmassa. Alkoholismi, pornografia, huumeet, moraalittomuus (suhteet avioliiton ulkopuolella) jne. Tulemme tahan maailmaan tiettyjen heikkouksien kanssa ja meidan tarkoitus on oppia voittamaan ne heikkoudet. Etta opimme elamaan korkeampien periaatteiden mukaan. Monesti se tarkoittaa itsensa muuttamista ja uhrautumista. Mutta tilalle saa jotain parempaa ja korkeampaa. Vaikea selittaa. Kayn etsimassa niita artikkeleja tanne linkeiksi. Jos ne auttavat paremmin kuin nama mun selitysyritykset. Mutta tottakai siis Jumala rakastaa homoseksuaaleja. Olemme kaikki Hanen lapsiaan. Mietin tata viela tanaan ja katson jos tulee jotain muutakin mieleen vastaukseksi. Nyt pitaa kiirehtia suihkuun. Kiitos kysymyksestasi!
leena: Joo mulla oli tunne etta asiat on muuttuneet paljon Irlannissa. 20v on pitka aika. VOin vain puhua omista kokemuksistani mutta muilla omansa. Kiva kuulla etta asiat edistyneet.
anonymous: No niin, loysin yhden pitkan hyvan artikkelin jo. Se on kylla englanniksi. En ole tottunut kayttamaan kirkkomme suomen sivuja ja en osannut hakea sielta tata vastaavaa. Kerro jos et osaa englantia niin jatkan artikkelin etsintaa suomeksi.
ReplyDeleteTassa linkki (kopioi ja liimaa osoitekohtaan).
http://www.lds.org/ldsorg/v/index.jsp?vgnextoid=f318118dd536c010VgnVCM1000004d82620aRCRD&locale=0&sourceId=bf10226fecfdb010VgnVCM1000004d82620a____&hideNav=1
Ehka mainitsisin viela etta minulla on eras laheinen ihminen joka on bi-sexuaali. Rakastan hanta aivan samalla tavalla kuin ennenkuin sain taman asian hanesta tietaa. Itse en usko hanen elamantapaansa mutta se ei tarkoita sita ettenko voi olla hanen kanssaan tekemisissa.
Tuo artikkeli kantsii lukea alusta loppuun. Alussa on ehka vahan vaikea ymmartaa niita evankeliumin periaatteita mitka mainitaan (artikkeli on kirkon jasenille kirjoitettu eli kirjoittaja oletti etta lukija jo tiesi evankeliumin periaatteet). Uskon edelleen etta tata asiaa on vaikea taysin ymmartaa ellei tieda tietyt perusjutut evankeliumista. Pitaa olla pohja ja sitten sille voi rakentaa. Mutta toivon etta tasta artikkelista olisi hyotya ja vastaisi paremmin kysymykseesi kuin mita itse osaan.
Niin, ja Leenalle viela etta kylla minun aikana Irlannissa loytyi myos ihmisia jotka eivat meita pelanneet tai oudoksuneet. Jopa juttelivat meille. :) Nuo olivatkin ehka niita aaritapauksia. Toivottavasti postauksestani ei kukaan saanut vaaraa kuvaa.
ReplyDeleteSansku, ei olla kayty kuin muutman kerran inkkarien jutskissa ja ne olikin hurjan kivoja juttuja. Olisi varmasti kannattanut kayda useamminkin.
ReplyDeleteHuomenta,
ReplyDeleteOlen tuo edellinen anonyymi. Kiitos vastauksestasi ja linkistä. Luen jossakin vaiheessa ajatuksen kanssa, nyt en työkiireiden takia vielä kerkeä. Minulle on pääasia että sanoit että myös homot ovat tervetulleita kirkkoonne, ettekä tuomitse tai syrji heitä. En tiedä miksi koen tämän asian niin tärkeäksi, itse elän siis heterosuhteessa ja odotamme adoptiolasta ulkomailta. Nämä on "jänniä" asioita. Jos vaikkapa uskonto kieltää homoseksuaalisuuden mutta omasta lapsesta tuleekin sellainen, onko rakkaus voimakkaampi kuin uskon säännöt?!
Minä tykkään kyllä kans keskustella uskonnosta ja politiikasta, mutta ymmärrän että jotkut kokee sen kiusallisena. Itse olen ihan tapakristitty, mutta olen huomannut että kun ikää tulee uskon asiat alkaa kiinnostamaan aina vaan enemmän. Viime vuonna luin lehdestä körttiläisistä, ja olin aivan ihastunut; ei tarvi tehdä parannusta eikä mitään, ihminen kun on syntinen :) No ei se ehkä ihan noin yksinkertainen juttu ollut, mutta kuulosti kuitenkin erittäin suvaitsevaiselta porukalta.
No mutta nyt täytyy alkaa työntekoon!
Viikonloppua!
Piti vielä lisätä tuohon äskeiseen kommenttiini: itse en tajua miksi uskon asioista ei voisi keskustella, ja miksi niistä pitäisi riidellä tai loukkaantua tai mitään. Nimensä mukaisest, uskonto on USKON asia. En usko että mitään uskontoa voi järjellä perustella oikeaksi tai vääräksi, uskonnon voima on mielestäni juuri siinä vahvassa uskossa mitä ei mitkään tieteelliset kirjoitukset voi kumota.
ReplyDelete