{muumi teemainen leikkihuone}

russian designer maria yasko designed this muumin valley kids' playarea. muumi is a finnish kids' cartoon. what a magical playroom for kids!

click on the picture to actually see it. :)

{pari kirjaa seka tv ohjelma}

ok, i've been meaning to tell more about this book and the treatment for fibromyalgia. basically what happens with people who have fibromyalgia is that their kidneys don't get rid of extra phosphate like other people's do. it then accumulates in their bodies and causes all sorts of symptoms. main ones are muscle pain (painful nodules in muscles) and fatigue. i have suffered from this illness since i was young.

they haven't found a cure yet but this doctor in california has finally found something that helps the symptoms by removing the excess phosphate from your body. the treatment is without side effects but what makes it complex is that you can't use any plant products on your skin and herbal teas/pills are prohibited too. all plants have a substance that blocks the medicine from working. you can eat plants but any concentrated amount will stop the treatment from working. it's a bit of a pain to try to find products without plant oils and extracts. i've been slowly changing the products that i use so that i can start the treatment.

you really need to read this book before you even consider starting the treatment.
i know this treatment works as a friend of mine has been on it for few months now and i can see the change in her face. she looks less tired and worn out. the treatment at times is painful as the phosphate leaves your body but the pain is not constant. fibromyalgics are used to pain anyways. eventually fibromyalgia symptoms disappear as phosphate levels become regular. that is worth any sacrifice in favorite skin products in my opinion.

so, if you have fibromyalgia or know someone who has it - this is THE book to read.

i've been reading many books as usual but haven't been able to recommend any of them as they weren't that great and had the usual garbage in them. this one is finally a book i totally enjoyed and can recommend. fun romantic novel that was exactly what the doctor ordered for me this past week. you do need to be somewhat of a jane austen fan to enjoy it though. you should atleast have read pride and prejudice & sense and sensibility before reading this one.
then i gotta rave about this tv show a bit. i love mr monk! what a fun, clean show. mr monk is so funny with his quirks, ocd and phobias. the dumb guy is hilarious too. i've always loved "who did it" detective stuff. mr monk is the best detective ever. more clean shows like this for me please.

{fort chip}

kerrotaanpa vahan meidan seikkailusta pikkuruisessa inkkarikylassa vuosina 1996 - 1998.

jay valmistui kaupunkisuunnittelijaksi ja sai upean tyotarjouksen ihan albertan koillisesta nurkasta, tosi pohjoisesta. mikisew inkkariheimo palkkasi hanet suunnitelemaan uutta reservaatio asuinaluetta heille ja muutenkin huolehtimaan kaikesta asumiseen liittyvasta. palkka oli upea ja tyotarjous kokemuksen puolesta huima. syy: kukaan ei halua muuttaa fort chipewyaniin (fort chip lyhyesti). me tietty nuorina ja seikkailun haluisina hyvaksyimme tyotarjouksen ja muutimme tuonne syrjaistakin syrjaisempaan pohjoiseen pikkuruiseen inkkarikylaan. asukkaita oli vahan yli tuhat, suurin osa inkkareita.

kylaan ei voinut ajaa autolla, sinne piti lentaa fort mcmurraysta pikkukoneella (oliko niissa noin 8-12 matkustajapaikkaa).

tottakai meita muuttaessa jannitti. pelotti. taytyy myontaa etta heti alusta lahtien oli sellainen olo etta "voi ei! mita me ollaan tehty!" sita samaa fiilista jatkui se kaksi ja puoli vuotta kun oltiin siella. :)

nama kuvat on jonkun muun ottamia, milta maisemat naytti chippiin lentaessa. maisemat oli tosi upeat, se taytyy heti myontaa. fort chip on ALYN SUUREN jarven rannalla ja monesti tuntui etta asuttiin meren aarella. luonto oli tosi kaunista ja siita kylla aina nautin siella asuessa.

mutta voi etta oltiin eristaytyneita siella! lentaminen oli TOSI kallista ja vaikka jay tienasikin tosi hyvin niin tarkoituksena oli saastaa rahaa siella ollessa seka maksaa opintolainat. eli yritettiin olla lentamatta niin paljon kuin vaan siedettiin ilman etta tuntui etta hulluksi tullaan jos ei paasta chipista tuulettumaan.

tallaisia hiekkadyyneja oli siella pohjoisessa. upeita lentsikasta katsoen. fort mcmurrayn lahella on syncrude oljyhiekka bisnes. tosi iso alue jossa oljya poistetaan hiekasta. tosi tarkea albertan ekonomialle oljyteollisuus.

monesti mietin lentaessa etta kylla tama meidan maapallo on kaikkein paras taideteos. upeimman Taiteilijan aikaansaannos.

buffaloita edelleen oli villeina siella pohjoisessa. ja kaikenmaailman muita elukoita. muutaman kerran jopa karhu kavi kylailemassa kylalla.

mina en ensin loytanyt mitaan tyota sielta, en sit millaan. eipa siella kauheasti tyopaikkoja ollutkaan. en ollut opettaja tai sairaanhoitaja.

mutta lopulta onni tarppasi ja sain tyon environmental protection toimistosta (land/forest/water/wildlife osastot). se oli mielenkiintoinen tyo. kesalla oli aina metsapaloja. hoidin palkat kaikille metsapalomiehille. monet olivat jo ennattaneet kayda juhlimassa metsasta kotiin tuloa ja tulivat aina humalassa shekkejaan hakemaan.

kerran joku toi eksyneen sorsanpoikasen meidan toimistoon ja sina paivana se poikanen oli mun kaveri. oli mun olkapaata vasten kun vastailin puhelimeen ja puhuin radiolla metsapalomiehille. valilla juosta vipelti niin lujaa mun peraan kun ei ollut sylissa. ihana pikku otus. annettiin se sitten jollekin jolla oli muitakin sorsia.

tuo vasemmainen rakennus oli "the lodge" joka oli seka hotelli etta ravintola. chipissa oli vain muutama paikka missa kayda syomassa. the lodge oli suosituin. kerran kun kaytiin siella syomassa niin olin valinnut pastan ruokani kanssa. muutaman minuutin paasta tarjoilija tuli takaisin ja sanoi ettei heilla ole sita sina paivana. sitten valitsin uuniperunan. muutama minuutti meni taas ja sitten tarjoilija tuli ja sanoi etta sitakaan ei ole. viela kerran kokeilin jotain muuta ja tulos oli sama. lopulta kysyin etta no, mita ON tarjolla. ranskalaisia oli vastaus. no niita sitten. :)

toimisto jossa olin toissa on tuo lodgesta heti oikealla oleva rakennusryhma. toihin kesti pari minuuttia ajaen (talvella kun oli kylma) tai 5-10 minuuttia kavellen.

talvea odotettiin aina siita syysta etta silloin chipista paasi AUTOLLA ajaen pois. voi sita ihanuutta! pakkasen piti olla kauan aikaa tosi kylmaa ennenkuin jarvet/joet jaatyivat. maastoon on raivattu tie mutta sita ei ole paallystetty. eli se oli lumitie joki/jarvi ylityksineen jaalla. siis mika kokemus! hui! :) tuon 210 kilsan ajaminen kesti yleensa noin kolme ja puoli tuntia. kun me muutettiin chippiin niin jaylla oli kamala kauhukokemus kun ajoi muuttorekan veljensa kanssa sinne kun tie oli jo karseessa sulamiskunnossa ja hyva kun jaa oli tarpeeksi vahvaa isolle rekalle. monta kertaa renkaat jai mutaan kiinni ja kauhulla odotettiin me muut perheesta etta jay soittaisi vihdoinkin chipista etta oli perilla. en muista enaa miten monta tuntia siihen ekaan reissuun meni mutta monta se oli. jayn olisi siina vaiheessa pitanyt kaantaa rekka takaisin kohti edmontonia ja sanoa etta unohdetaan koko juttu. mutta sisulla vaan koko kokemus lapi.

mutta talvitie kokemusta ei voi sanoin kuvata. ei ainakaan mina joka ei ole koskaan ollut paras sanojen kanssa. se pitaa kokea itse ja aidosti.

pari kertaa oltiin lumipenkassa haudattuina. kerran tultiin joulun jalkeen edmontonista auto tupaten taynna ruokaa ja joululahjoja niin ihmeteltiin etta jokijaa huojui niin ja sanottiin etta ovatkin laittaneet vetta joen jaan paalle ja jaadyttavat paksummaksi (niin tekivat etta joen ylityspaikat olisi paksumpia ja kestaisivat painavienkin rekkojen painon). kun paastiin chippiin, saatiin selville etta talvitie oli oikeastaan suljettu, etta jokijaa ei ollut tarpeeksi paksua. eivat olleet ennattaneet sulkea tieta viela vaikka olisi pitanyt. iik ja apua! selvittiin mutta kuultiin aina tarinoita miten joskus joku auto oli uponnut jne.

tassa ilmakuva chipista. meidan talo oli tuon punakattoisen opiston vasemmalla puolella, ihan vieressa. meidan portista muutaman askeleen paassa oli kylan ainoa pikkuruinen videoliike. toisella puolella aitaa, ihan meidan talon vieressa oli posti seka kadun toisella puolella "the northern" ruoka- seka sekatavaraliike. tarjonta oli tosi surkea ja hinnat huimat. muistan kerran miten ihmettelin kun omenamehu joka edmontonissa maksoi 69 senttia, niin siella maksoi melkeen kuusi kertaa saman hinnan! joka kerta kun kaytiin edmontonissa ostettiin alysti lihaa (en luottanut samaisen ruokakaupan lihaan joka naytti jotenkin epailyttavalta pakkasessa) ja pussitettiin se aina ja pakastettiin. tuotiin kylmalaukussa chippiin. oi niita lihan pakastusaikoja ja ruuan kuskaamista. muistan kun sitten muutettiin chipista lethbridgeen ja oltiin isossa ruokakaupassa niin meilla oli iso hymy naamassa ja oltiin niin innoissamme kun saatiin shopata normaali ruokakaupassa. kaikkea oli tarjolla taas. :)

kaikenlaista koettiin taalla chipissa.

sateliitti tv piti meille seuraa. monesti ei huvittanut menna paikallisiin toimintoihin kun kaikki aina tulivat vaan jaylle puhumaan tyoasioista. eika meita kylla bingo tai juominen tms kiinnostanut jotka olivat suosituimmat viihdykkeet paikallisille. eika kukaan oikeen halunnut tutustua meihin sen kummemmin kun tiesivat etta "valkoiset" aina muuttavat sitten parin vuoden paasta. usein oli kovin ulkopuolinen olo.

rasismia koimme siella myos. mina joskus toimistossa kun joku asia ei mennyt jonkun mieleen. sitten olin [paha kirosana] valkoinen amma. jay koki sita useamminkin kun joutui tyoskentelemaan paljon paikallisten kanssa. "[paha kirosana] valkoinen mies ei tule mulle sanomaan mihin saan rakentaa taloni!!" vaikka jay teki kaiken heimon council:n toiveiden mukaan ja saantojen mukaan, ei omien mielihalujen mukaan.

mulla oli karseet hiukset chipin aikoina. kun en paassyt kampaajalle niin jay yritti aina varjata mun hiuksia. tulos oli kamala. olisi pitanyt vaan odottaa aina kun paasin kampaajalle eika antaa jayn koskea hiuksiani. mutta oli miten oli. mutta surkeaa asuintilannetta EI auta jos on viela sen paalle karseet hiuksetkin koko ajan. :)

meidan piha oli muuten kaikkien oikaisureitti. ei auttanut vaikka aita oli korkea. kaikki kulkivat meidan pihan lapi ja hyppasivat aidan. verhot piti pitaa kiinni jos haluttiin ettei kukaan kurkista sisaan.

ai niin - ja ne hampyt!!!!! iik iik ja lisaa iik!!!!!!

siella oli alyn isoja, muhkeita hamppyja jotka tykkasivat vainoa mua meidan ulko-ovella varsinkin. potkaisin aina ulko-oven auki ja sitten maahan tippui monen monta hamppya. sitten juoksin lujaa vauhtia ulos kirkuen sisimmassani ja potkaisin oven kiinni. monesti ne ryokaleet tuli sisallekin asti ja ihme on etten saanut sydaria aina. joinain paivina muistan litistaneeni viisi tai kuusi noita otuksia. voi etta niita olikin karsea litistaa kun ne oli niin isoja ja muhkeita. lits lats. edelleen karmii selkarankaa pelkka ajatuskin.

kerran kaytiin meidan kaveripariskunnan kanssa onkimassa vastapaisella saarella. mun pikkuruinen ystava sanoi kun miehensa toi meita sinne veneella etta "hei, melkeen sain ongittua yhta ison hauen kuin mita mina itse olen". me oltiin vaan etta juu juu, niin varmaan. sitten meni vahan aikaa ja han sai kun saikin sen oman kokoisensa hauen silla kertaa! mulla on kuva joka todistaa sen. hauki on todellakin ihan melkeen yhta iso kuin mun kaveri. han on kylla lyhyt mutta silti! se oli suurin hauki mita olen koskaan nahnyt.

paistettiin se nuotiolla ja todettiin ettei vanhat, isot hauet maistu kovin hyvalta.

heilla oli pikkutytto jonka lempiruoka oli muskrat eli piisami. paikkalliset pyydystivat niita.

kerran vuodessa kylassa vietettiin "treaty days" jolloin inkkarit saivat treaty rahansa. silloin oli teepeet pystyssa ja joillakin traditionaaliset asut paalla. sina paivana heidan pikkutytto sanoi "katso aiti, tuossa on inkkari." :D
eras tosi "hauska" muisto (nain jalkikateen voi asialle jo nauraa) oli kun saatiin jayn vanhemmilta lahjaksi puhallettava vene. chipissa oli kivoja pikku jarviakin lahistolla. eraalla niista oli UPEA hiekkaranta. sinne mentiin sitten meidan puhallettava vene paketin kanssa innoissamme. siella oli satoja sudenkorentoja jotka kieppuivat ilmassa. loivat tosi surrealistisen fiiliksen paikalle. sellaisen maagisen.

rantsulla sitten avattiin tama ison puhallettavan veneen laatikko ja alettiin kokoamaan sita venetta unelmoiden kivaa souturetkea jarvella. kuvassa oli neljan tai viiden hengen perhe siina samaisessa veneessa. no, arvaatte varmaan miten kavi. iso puhallettava vene olikin pikkuruinen puhallettava vene. hyva kun me kaksi mahduttiin siihen. meidan oli tarkoitus onkia upeella veneellamme. urheana yritettiin sitten pakata tavaramme tahan "upeaan" uuteen veneeseemme. jarvelle vaan sitten soutelemaan. no joo. enemmankin tuulen ajeluttamaan. :) veneen airot oli tosi lyhyet ja niilla oli ihan mahdoton soutaa mihinkaan. nyt naurattaa kun kuvittelen meidat siella jarven keskella yrittamassa onkia ja sitten yrittamassa soutaa takaisin rantsulle. paikalliset taisivat saada parhaat naurut ever. :D
ai niin - ja ne otokat! luonto oli upea ja kalastaminen esim olisi ollut tosi kiva harrastus siella. yritettiin pari kertaa. ostettiin kaikki vempeleet ja meilla oli upea kalastuslaatikko ja kaikki. mutta ne otokat! kerran juostiin kiukkuista otokkaparvea tukka putkella autoon. meinasivat syoda meidat ihan elavalta. aika torkeita minun mielestani. luovutettiin ja luontonautinnot jaivat melko suppealle sitten lopulta.

ilman meidan satelliitti tv:ta oltaisiin varmaan pimahdettu taysin. vahan pimahdettiin mutta sentaan vahan jai viela jarkea jaljelle. :)
chipista lahto ei itkettanyt yhtaan, ihme kumma. hoh. :)
kaksi ja puoli vuotta tuntui kaksikymmenta ja puolelta.
ihana oli paasta ihmisten ilmoille taas.
mutta on se hauska usein muistella kaikkea chipissa koettua ja naureskella. nain jalkikateen siis naurattaa, silloin ei. :)

pari muuta kokemusta jotka haluan muistaa on kun paastiin helikopteriajelulle. mun big boss mcmurraysta kerran tarjosi ajelua meille ja tottakai heti sanottiin jep sille. oli ihana nahda chip kopterista. nahtiin se asuinalue jonka jay oli suunnitellut ja otettiin kuvia. jaylle kiva muisto tyostaan. oli pelkka metsa kun jay tuli ja lahtiessa asuinalue teineen ja rakennuksineen.

sitten on pakko mainita etta jay sai kunnian olla athabasca hunk myos. eli jaysta otettiin kuva sanomalehteen ja jay oli sen viikon/kuukauden (en muista) hunk. :) voi etta me vielakin nauretaan sita juttua. jay oli ihan tyovaatteissaan, ei siis mikaan paidaton kuva tms. kuva otettu toimistonsa ulkopuolella. mainio muisto!

oi niita aikoja... onneksi ne ajat on muistoja vaan! :)

(all images of fort chipewyan, alberta, and the surrounding area via google image search)

ps. ettei kenellekaan jaa vaaraa kuvaa vaan - siella oli tosi monia ihania inkkareitakin. ei kaikki olleet rasisteja. mun tyokaveri oli tosi kiva ja jay tykkasi suurimmasta osasta councilin jasenista esim. inkkaripaallikko oli tosi ihana jaylle aina.

{muutama idis}

fun drawing idea for kids. trace their hand and make it into an octopus. could have made ours a bit nicer but oh well. i don't like crayons. i prefer markers or coloring pencils. crayon crumbs are icky. :)

i made a family home evening temple game. the idea is from the august 2009 friend magazine (lds kids' magazine).
non lds families could make whatever other theme they want. it could be about house rules or a season of the year. or whatever. the idea is to count the number of the words and that's how many paces you move towards the goal. you could just write numbers on the game pieces too. if you have older kids, they can easily draw their own game. decorate the game board and everything. if the kids feel really ambitious, they could even make a poster size game.
i used some of our playdough thingys as game pieces in this picture. i thought it would be fun if everyone made their own game piece out of playdough. that's what we'll do this coming monday.
i used my 1" circle punch to do all the circles. laminated everything. you don't have laminate if you use thick cardboard. depends how long you want it to last. :)
happy friday everyone!
mulla itsellani on karseetakin karseampi olo tanaan. on kuin olisi vatsassa solmu. pinna kireella. taidan olla paljon stressaantuneempi kuin luulinkaan. huh.
lapsenvahti kun sienna menee nukkumaan ja sitten leffaan. eikohan se tasta taas...

{iloa ja surua}

via www.plastolux.com
citadel floating apartment complex by koen olthuis
love, love, love this one: solar forest by neville mars to charge electric vehicles. i so could live in a world like this!
i feel like writing in finnish once again. would anyone miss the english version? let me know. i'm trying to figure out this language thing once again. my on-going dilemma. it just seems that most of my readers are finnish. i'll continue to share other stuff than my life in english. finds, crafts ideas and so forth. would this work for everyone?
it's hard to know why people visit my blog as i don't get that many comments. when comments dwindle i start thinking it's time to quit the blog all together. if it wasn't for the feedjit that shows people do visit here, i probably would have quit long time ago. an on/off blog crisis. :) anyways, let me know.
tanaan on ollut kiva paiva. yllattavaa silla elama on ollut vahan surullista viime aikoina. tiistai-iltana kaytiin nukuttamassa meidan ihanaakin ihana kissa spice. voi etta oli vaikeaa erota spicesta! on ollut niin ihana perheenjasen. mutta spice on ollut jo pari kuukautta tosi sairas. laihtui ihan kamalasti. laakkeet eivat tepsineet. oli aika. mutta oli tosi surullista sanoa hyvastit. jonain paivana on sitten ihana nahda spice taas ja sitten ei tarvitsekaan erota enaa ollenkaan.
sienna kyselee silloin talloin etta milloin spice tulee takaisin. ei oikeen ymmarra viela asiaa. onneksi siennan suru naytti olevan lyhytaikaista ja on taas ihan ok.
itkin hurjasti tiistai iltana kun sienna oli mennyt nukkumaan.
kova ikava yllattaa edelleen usein (voiko sydameen siis ihan todellakin sattua?) mutta elama jatkuu. helpommaksi sen tekee tama meidan pikkutytto joka pitaa kiireisena ja jonka takiakaan ei saa vaan surra ja itkea.
tanaan kavin verikokeessa. sen jalkeen mentiin whyte avenuen kirjakauppaan. on se niin kiva alue. yliopiston lahella ja paljon nuoria opiskelijoita asuu siella. kivoja pikku putiikkeja. jotenkin kiva energia kun sinne aina menee. kirjakaupasta loysin kasvomaalaus kirjan seka siennalle kiva paasiaisaiheinen askartelukirja (voi niita idiksia kylla muulloinkin toteuttaa). sienna leikki thomas junilla seka pehmoleluilla. mina haaveilin etta mulla olisi loputon budjetti kirjoihin. miten voikin rakastaa kirjoja niin paljon!
seuraavaksi kavaistiin viereisessa taidevalineliikkeessa josta loytyi ihon maalaukseen tarkoitettuja varikynia. siennalle loytyi kiva kidevesivari setti. tuolla se tytto nyt maalailee. opetin miten roiskutella taplia.
kotiin tullessa tehtiin nami smoothie ja ihanasti virvoittikin +30C helteessa taas.
iloa ja surua, vieri vierekkain. sellaista tama elama on.

{distraction is the name of the game}

moroccan style party by amy atlas.

i needed some distraction today so i was browsing the web. once again admired amy atlas' work. she has the most fun job ever. love the parties she creates. she must have clients who have a limitless budget for their parties.

www.amyatlas.blogspot.com

www.tomkatstudio.etsy.com
some people have too much time in their hands. :)

this would actually be a fun activity with kids.
www.funkylunch.com

{tah mita}

omakuva kuulemma. ihana.

miten tassa nain on kaynyt? minusta on tullut hiljainen nossottaja. eli...

kesalla joka tiistaiaamuna meidan seurakunnan naiset lapsineen tapaavat eraalla leikkarilla. lapset leikkivat, aidit jutskailevat. mentiin taas siennan kanssa tanaan pitkasta aikaa. sienna leikki iloisesti parin kaverin kanssa. etsivat kivia kokoelmaansa. ystavyysleikit kavi hyvin luontevasti ja iloisesti.

sitten mina. siella vaan istuin ja en ottanut osaa jutskailuun. istuin vaan ja kuuntelin. muiden juttu lensi niin nopeaan tahtiin ettei huvittanut kai sitten siihen valiin sanoa mitaan.

ihmettelin vaan siina etta missa vaiheessa minusta on niin hiljainen tullut.

olen huomannut etta olen parempi kun juttelen jonkun kanssa kaksistaan. porukassa usein hiljaa kuuntelen vaan. hoh.

jotenkin ottaa oma itseni paahan. mukavampihan se olisi rupatella, eiko. onkohan tama pysyvaa vai jotain ohimenevaa?

barbeilla sentaan osaan viela leikkia vuosikymmenien jalkeen. :)