via www.plastolux.com
citadel floating apartment complex by koen olthuis
love, love, love this one: solar forest by neville mars to charge electric vehicles. i so could live in a world like this! i feel like writing in finnish once again. would anyone miss the english version? let me know. i'm trying to figure out this language thing once again. my on-going dilemma. it just seems that most of my readers are finnish. i'll continue to share other stuff than my life in english. finds, crafts ideas and so forth. would this work for everyone?
it's hard to know why people visit my blog as i don't get that many comments. when comments dwindle i start thinking it's time to quit the blog all together. if it wasn't for the feedjit that shows people do visit here, i probably would have quit long time ago. an on/off blog crisis. :) anyways, let me know.
tanaan on ollut kiva paiva. yllattavaa silla elama on ollut vahan surullista viime aikoina. tiistai-iltana kaytiin nukuttamassa meidan ihanaakin ihana kissa spice. voi etta oli vaikeaa erota spicesta! on ollut niin ihana perheenjasen. mutta spice on ollut jo pari kuukautta tosi sairas. laihtui ihan kamalasti. laakkeet eivat tepsineet. oli aika. mutta oli tosi surullista sanoa hyvastit. jonain paivana on sitten ihana nahda spice taas ja sitten ei tarvitsekaan erota enaa ollenkaan.
sienna kyselee silloin talloin etta milloin spice tulee takaisin. ei oikeen ymmarra viela asiaa. onneksi siennan suru naytti olevan lyhytaikaista ja on taas ihan ok.
itkin hurjasti tiistai iltana kun sienna oli mennyt nukkumaan.
kova ikava yllattaa edelleen usein (voiko sydameen siis ihan todellakin sattua?) mutta elama jatkuu. helpommaksi sen tekee tama meidan pikkutytto joka pitaa kiireisena ja jonka takiakaan ei saa vaan surra ja itkea.
tanaan kavin verikokeessa. sen jalkeen mentiin whyte avenuen kirjakauppaan. on se niin kiva alue. yliopiston lahella ja paljon nuoria opiskelijoita asuu siella. kivoja pikku putiikkeja. jotenkin kiva energia kun sinne aina menee. kirjakaupasta loysin kasvomaalaus kirjan seka siennalle kiva paasiaisaiheinen askartelukirja (voi niita idiksia kylla muulloinkin toteuttaa). sienna leikki thomas junilla seka pehmoleluilla. mina haaveilin etta mulla olisi loputon budjetti kirjoihin. miten voikin rakastaa kirjoja niin paljon!
seuraavaksi kavaistiin viereisessa taidevalineliikkeessa josta loytyi ihon maalaukseen tarkoitettuja varikynia. siennalle loytyi kiva kidevesivari setti. tuolla se tytto nyt maalailee. opetin miten roiskutella taplia.
kotiin tullessa tehtiin nami smoothie ja ihanasti virvoittikin +30C helteessa taas.
iloa ja surua, vieri vierekkain. sellaista tama elama on.
Voimia toivottelen edelleen surussanne!
ReplyDeleteMä tykkään lukea suomeksi mielummin mutta englantikin käy.
Tsemppiä!
Saksanpaimenkoiramme Sissin jattaminen elainlaakarille oli tahan astisen elamani surullisin kokemus. Ja sen yli paaseminen tuskaista, varsinkin kun sairastuminen oli niin akillinen. 8 vuotta oli ovella aina joku iloisena vastassa. Ja kerjaamassa heti kun astelin keitioon pain. Kylla naista karvaisista perheenjasenista on niin paljon iloa.
ReplyDeleteHalaus!
ReplyDeleteMervi Dallasista
(Jatin jo aiemmin kommentin rakkaista elainystavista johonkin vanhempaan juttuun ihan vahingossa, vaikka olin kirjoittavinani sita siihen tuoreimpaan postaukseen.)
En ole aikoihin kommentoinut mitään, luen blogiasi kuitenkin aina ilolla! Minä olen myös armoton kirjafriikki! Jotenkin aivan järjetöntä ostaa kirjoja kun niitä voisi lainata kirjastosta, mutta aina vaan tulee uusia hankittua. En oikein pysty perustelemaan harrastusta, hyllytkin on jo täysi mutta silti jatkan aina vaan :))
ReplyDeleteKaisa
mizyena: kiitti.
ReplyDeletekatz: ei sellaiset tajua joilla ei ole lemmikkielaimia miten raskasta tama on. kiitti kommentista.
mervi: kiitti kommentista.
kaisa: mina en voi lainata kirjastosta kirjoja silla ne on niin polyisia ja mulla on polyallergia. kutisen ihan alysti kun kayn kirjastossa. minusta kirjat on hyva sijoitus. niin ihania. :)
Osanotto!
ReplyDeleteMeilläkin oli surua viime vuonna, kun kaksivuotias kissa jäi auton alle. Lapset surivat sitä pitkään.
Voi miten ikäviä uutisia! Voimia!
ReplyDeleteMä odotan jo nyt kauhulla sitä päivää, kun Rockysta pitää luopua. :(
sorry to hear about Spice. Vahan yli vuosi sitte jouduin pistamaan oman Bandittini nukkumaan ja kylla siina itku kanssa paasi.
ReplyDeleteKieli makes no difference.
lemmikkieläimet ovat kuin perheenjäseniä ja surun paikka luopumisen aikana. Meidän edellinen koira kuoli 7 vuotiaana olohuoneen lattialle koko perheen ollessa ympärillä. Ihmettelin miten lapset ottivatkaan asian niin rauhallisesti - "Laku on nyt mummon ja papan koiran kanssa koirien taivaassa leikkimässä ja syömässä luita" näin he asian ajattelivat.
ReplyDeletei vote for english!!
ReplyDeleteis spice doing any better? i just noticed a finnish comment that had spices name!
con
i just found your blog when i searched for a recipe for kiisseli! i'm part finnish and served an lds mission there long ago. anyway, i just wanted to leave a comment and say i'm so sorry about your kitty, i know how hard than is. looking forward to reading more of your blog.
ReplyDeletekiitti taas kaikille kommenteista!
ReplyDeleteconnie: i facebooked about spice a bit back...
kaarina: i hope you enjoyed your mission in finland. it can be a tough mission.