{lemppari vitsini}

***

www.delphinecossais.typepad.fr

***

***

www.adolieday.blogspot.com

***

Viime aikoina olen miettinyt tata minun blogiani kovasti. Onko tassa mitaan jarkea ja onko tama tarpeeksi kiinnostava lukijoille. Janna miten blogit muuttuvat ajan kanssa. Taman piti ensin olla ihan vaan omalle perheelle ja ystaville jotka asuvat kaukana. Sitten olikin niin kivaa kun muutkin loysivat blogini ja jopa alkoivat kaymaan taalla lukemassa. Nyt voin jo sanoa etta monesta bloggaajasta on tullut tietynlainen ystava johon on blogien valityksella tutustunut. Joitakin paketteja olen vaihtanut (vilkutusta Tanyalle :D). Janna miettia etta mihin tama blogi viela vie. Pakko myontaa etta on paivia jolloin tuntuu etta lopetan taman koko blogin pidon. Kun kayn muiden blogeilla, siella on kommentteja vaikka kuinka paljon aina. Itsella ne muutamat vakkarilukijat vaan (mutta voi kun olenkin sitten kiitollinen teille, tiedatte keita olette, suurkiitos kun jaksatte kayda taalla ja jatkaa ystavyyden pitoa). Valilla joku uusi kommentoija tuo uutta intoa bloggaukseen.

Olen miettinyt etta miksi kayn jonkun muun blogissa ja mika niissa minua kiinnostaa eniten. Olen aina ollut sellainen henkilo joka ei valita pintapuolisista ystavyyksista/jutuista. Tykkaan blogeista jossa bloggaaja jakaa omaa itseaan, hienostelematta, kaunistelematta. Valilla jopa uskaltaa raottaa enemmankin omasta itsestaan. Ulkosuomalaiset ovat aina olleet omaa sydantani lahella, olenhan itsekin moinen. Kiva lukea muidenkin kokemuksia. Tykkaan lukea ihan arjestakin. Joka paivaisista puuhista lasten kanssa. Jopa elama Suomessa kiinnostaa aina silla se on tavallaan tuttua mutta toisaalta vahan uuttakin kun itse en ole aikuisena siella kauaa asunut (muutin Suomesta 21v:na).

Yksi lempiblogeistani on ollut Maritan Tunisian Tuulet (hei Marita! :)). Sinne paasee vaan kutsulla ja tunnen itseni onnekkaaksi etta saan siella kayda lukemassa suomalaisen muslimin elamaa Tunisiassa ja Suomessa. Olen oppinut Islamin uskosta ja on hauska lukea millaista elama on Tunisiassa. Kauniita kuviakin siella on aina.

Kauneus vie usein myos niihin muihin blogeihin joissa kayn. Jos tayttaa elamansa kauniilla, ei jaa tilaa rumalle ja pahalle. Eiko?

No, nyt tulee vahan jaariteltua sinne tanne. Mita yritan tassa sanoa (en ole koskaan vaittanyt etta mulla on hyvat kirjoitustaidot ja etta osaan laittaa ajatukseni upeasti "paprulle") on se etta olen miettinyt etta mita talle blogille tekisin. Jatkaisin samaan malliin? Pitaisiko tanne lisata jotain? Kertokaapa lukijat mielipiteenne ja olenko jattanyt jotain pois blogista joka olisi kiva lisays. Itse haluaisin etta taalla useammin mietittaisiin syvallisempia asioita mutten tieda kiinnostaako muita sellainen. Monesti syvallisiin asioihiin liittyy uskon asiat ja en halua etta jostain lukijastani tuntuu etta tuputan uskontoa mitenkaan. Mutta itse olen todella nauttinut uskonnon vuoropuheista Maritan blogilla ja mietin etta jos lukijat ei sita aihetta pelkaisi niin tannehan tulisi vaikka mita tosi mielenkiintoista puhetta (esim. elaman tarkoitus, mita kuoleman jalkeen, jne). Kertokaapa haluatteko "menna sinne" vai ette. Niin ja ei vaan uskoon liittyvia asioita mutta muutakin.

***

Jos aloittaisin tanaan kertomalla lempivitsini. Niin, tama on vitsi mutta laitan taman luokkaan "syvallisia ajatuksia" silla tassa vitsissa on opetus. Here we go... Enkuksi kun osaan sen paremmin kertoa enkuksi. Osaattehan te lukijani enkkua, etteko vain? Jos joku haluaa etta suomennan taman viela tanne niin laittakaa vaan pyynto kommenttiin.

***

A man had lived his whole life working long, long hours and spending his time making more and more money. He did have a family but he hardly ever spent time with them. He justified in his mind that he worked to make life better for his family. But the truth was that he was the one who wanted fancy things and to feel like he had "succeeded" in life. He was getting up there in years and one day an angel came and told him it was time to go. The man protested loudly: "But I have worked so hard so that I would be able to enjoy my retirement years in great luxury and ease. Couldn't you let me stay here so that I can enjoy the fruits of my hard labor?" The angel told him no. The man begged and begged, and finally said "Can you please at least give me one more week?" The angel agreed to this. After the week was over, the angel returned and was surprised to find the man all ready to go. He even had a big smile on his face. All he asked was that he could bring his one suitcase with him. The angel said "Well, okay, let's go then." The man arrived in heaven with a big grin in his face. When all the angels saw that he had come with a suitcase, they all gathered around the man, all curious to see what was in it. After all, this was the first time anyone came to heaven with a suitcase. The man proudly said that he had barely had enough time to do what he did but that he was able to bring his treasure with him. He opened the suitcase and it was full of...

Gold bricks!

The man had feverishly sold everything he had worked so hard for and had exchanged it all to these gold bricks. He brimmed with pride. Until...

One of the curious angels said:

"Why would anyone bring pavement with them?"

***

We all need to be careful how we spend our time here on earth. What really matters after this life? A Chinese proverb says that "our last suit doesn't have pockets in it". We can't bring any of the worldly "stuff" with us when we go. What CAN we bring with us? Our family ties, friendships, our knowledge, wisdom, experiences, our memories. That's it. It won't matter one bit what clothes we wore or what kind of car we drove. It matters how we lived with people around us and what kind of choices we made. If we made the world a bit better place by having been in it. If we made a difference in someone's life. If we helped. If we served. If we listened. If we cared. If we loved.

***