Huh huh olipas aikamoinen urakka, kavin koko blogisi lapi alusta loppuun.
Haluan kiittaa kun jaat avoimesti ajatuksiasi ja elamasi helmia.
Sienna vaikuttaa aivan upealta lapselta, nokkelalta ja vallan mainiolta kerrakseen. Tarinasi lapsettomuudesta kosketti ja sai minut kyynelehtimaan, nakojaan hyvaa kannatti odottaa, saitte Siennan.
Ihailen teita paljon, minka taakan olettekaan ottaneet kun welcomed Robin to your home. Nostan hattua. Olen ollut koko elamani tekemisissa kehitysvammaisten kanssa, downit ovat niin palkitsevia, toki haastavia, mutta mielestani heilla on kasitys puhtaimmasta rakkaudesta ja elaman onnesta. Milta teilla tulevaisuus nayttaa sen suhteen, kauanko han viela asuu kanssanne vai onko asuntolaa tms edes harkittu? Mainitsit muutamassa postingissa etta Robinilla on oma aiti, eiko han kykene hoitamaan poikaansa? En missaan nimessa tuomitse, mielenkiinnosta kysyn. (lapsuusvuoteni aiti johti kehitysvammaisten toimintakeskusta, usein vierailin asuntolassa ja vietin paljon aikaa vammaisten kanssa. Tulin Kanadaan nannyksi down lapselle, silla tiella olen edelleen)
Minakin tulin Kanadaan miehen perassa..
Asun Quebecissa paikallisen mieheni kanssa, odotamme esikoistamme. Naille maille olisi tarkoitus jaada, ehka joku kaunis paiva muutamme Suomeen, haaveissa on.
Moni asia heratti mielenkiintoa tai kysymyksia, nyt kello on jo yli 1am, ei ajatus enaa tahdo kulkea. Tulen visiitille tanne uudestaankin.
Sansku, pahoittelen, skorllailin sivujasi alas asti ja niin keksittyneesti katselin/luen, etta kommentoin ihan vaaraan kohtaan - keskiviikkoon - vilkaisepas :)
m ja masukki: Oho, oletpa tehnyt maratooni vierailun tanne. Mutta nyt toit mulle lahjan - olen aina toivonut etta joku sanoisi etta selasi blogin lapi (etta kiinnosti tarpeeksi tehda niin). Kiitos! :) Mina olen aina ajatellut etta tavallisten ihmisten elamatkin ovat kertomisen arvoista. Meilla kaikilla on kokemuksia joista muut voivat oppia tai muuten vaan herattaa kiinnostusta muissa. Itse olen aina ollut utelias muista ihmisista ja tykkaan tuntea ihmiset "lapikotaisin" ei vaan pinnallisesti. Itse olen aina ollut melko avoin ihminen. Ehka joskus liiankin. En vaan jaksa sellaista pintapuolisuutta. Siksi tanne aina lorpotan kaikesta. On tietty viela joitakin juttuja jotka tuntuvat liian henk.koht. mutta eikohan meilla kaikilla. Ne jaa sitten sydanystaville vaan. Robinista... Kylla usein mietin etta miten ihmeessa me paadyttiin myos foster parents:ksi. Aloitettiin se melko heti naimisiin mennessamme. Meilla oli mentally & behaviorally challenged teenagers kun oltiin oltu naimisissa ehka vuosi vaan. Hulluja kai me ollaan. :D Jayn vanhemmilla oli foster kids koko ajan ja Jay tottui heihin. Minullehan se oli upouutta. On se ollut kovin haastavaa tyota. Pakko myontaa. Joskus on paivia kun tuntuu etta Robin tuo kaikki huonot puolet minussa esiin. Ei kukaan joka ei ole vammaisten kanssa tyoskennellyt 24/7, monta vuotta ehka sita ymmarra miten valilla hermoja koetellaan. Robin on aivan ihana monella tavoin ja tuo perheeseemme kivaa paljon. Mutta sitten on se toinen puoli. Han on kovin itsepainen, ei usein kuuntele, kaikki asiat pitaa sanoa miljoonaan kertaan ja silti ei mene lapi (vaikka tietaakin etta hanen aivot on kuin on niin silti se on monesti kovin turhauttavaa), hygieenia jutut on mulle aina vaikeita. Mutta sitten on onneksi vastapainona juuri sita etta Robin on kuin lapsi ja on viaton ja osaa olla kovin hauskakin. Kylla han tuo meidan elamaamme sapinaa ja surulla ajattelen kun han sitten jonain paivana jattaa meidat. Robinin aiti ei tule koskaan ottamaan Robinia. RObin on asunut poissa kotoaan 12v lahtien. Nyt aiti on jo vanhakin ja elakkeella. Ei pystyisi jaksamaan RObinin kanssa. Asuntolaan ei Robinia laiteta. Han on niin tottunut etta on osa perhetta. Kutsuu minua siskoksi. Hanelle se on tarkeaa. Mutta mita vanhemmaksi Robin tulee sen itsepaisemmaksi myos ja on paljon sellaisia obsessive compulsion ominaisuuksia. Eikohan me jakseta Robinia hanen elamansa loppuun. Saali on etta Downit yleensa saavat sydanongelmia ja eivat ela yhta vanhaksi kuin muut. Mutta ehka se on luonnon tapa auttaakin silla ongelmat mutkistuvat heidan vanhetessa. Tietyilla tavoilla.
Vai etta Quebeciin sinutkin napattiin. :) Niin se rakkaus vie monet ties minne. Minulla on vielakin paivia kun en voi uskoa etta asun Kanadassa.
Teilla onkin jannat paikat. Lapsi tulossa. Elama muuttuu. Lapsetkin ovat haastavia monin tavoin (Sienna ei ole koskaan esim nukkunut hyvin) mutta tuovat kylla niin paljon onnea ja iloa elamaan.
Kiitos kommentistasi joka "made my day". :)
m'man: No problem. En aina huomaa kommentteja vanhoissa viesteissa mutta yleensa muistan ainakin tsekata 3-4 viimeista. Kiva kun taalla muistutit kommentista niin en missaa sita. :)
Tää oli hieno esitys. En ole kuullut bändistä ennen. Parempi kuin alkuperäinen versio samasta kappaleesta (josta en itse koskaan erityisesti tykännyt)!
En ollut minakaan kuullut heista aiemmin. Olen ihan ulapalla Suomen musiikista. Acappella musa on todella mun makuuni. Oletko kuullut Rajattomasta? Hekin ovat tosi hyvia.
Video ei näy meille mutta lukaisin samalla vanhempia postauksia. En ole oikein ehtinyt viikkoon toisten blogeihin paneutua kun ollaan koko ajan menossa mutta kurkkimassa käyn päivittäin. :)
Huh huh olipas aikamoinen urakka, kavin koko blogisi lapi alusta loppuun.
ReplyDeleteHaluan kiittaa kun jaat avoimesti ajatuksiasi ja elamasi helmia.
Sienna vaikuttaa aivan upealta lapselta, nokkelalta ja vallan mainiolta kerrakseen.
Tarinasi lapsettomuudesta kosketti ja sai minut kyynelehtimaan, nakojaan hyvaa kannatti odottaa, saitte Siennan.
Ihailen teita paljon, minka taakan olettekaan ottaneet kun welcomed Robin to your home. Nostan hattua. Olen ollut koko elamani tekemisissa kehitysvammaisten kanssa, downit ovat niin palkitsevia, toki haastavia, mutta mielestani heilla on kasitys puhtaimmasta rakkaudesta ja elaman onnesta.
Milta teilla tulevaisuus nayttaa sen suhteen, kauanko han viela asuu kanssanne vai onko asuntolaa tms edes harkittu? Mainitsit muutamassa postingissa etta Robinilla on oma aiti, eiko han kykene hoitamaan poikaansa? En missaan nimessa tuomitse, mielenkiinnosta kysyn. (lapsuusvuoteni aiti johti kehitysvammaisten toimintakeskusta, usein vierailin asuntolassa ja vietin paljon aikaa vammaisten kanssa. Tulin Kanadaan nannyksi down lapselle, silla tiella olen edelleen)
Minakin tulin Kanadaan miehen perassa..
Asun Quebecissa paikallisen mieheni kanssa, odotamme esikoistamme. Naille maille olisi tarkoitus jaada, ehka joku kaunis paiva muutamme Suomeen, haaveissa on.
Moni asia heratti mielenkiintoa tai kysymyksia, nyt kello on jo yli 1am, ei ajatus enaa tahdo kulkea. Tulen visiitille tanne uudestaankin.
Mukavaa viikonloppua.
Sansku, pahoittelen, skorllailin sivujasi alas asti ja niin keksittyneesti katselin/luen, etta kommentoin ihan vaaraan kohtaan - keskiviikkoon - vilkaisepas :)
ReplyDeletem ja masukki: Oho, oletpa tehnyt maratooni vierailun tanne. Mutta nyt toit mulle lahjan - olen aina toivonut etta joku sanoisi etta selasi blogin lapi (etta kiinnosti tarpeeksi tehda niin). Kiitos! :) Mina olen aina ajatellut etta tavallisten ihmisten elamatkin ovat kertomisen arvoista. Meilla kaikilla on kokemuksia joista muut voivat oppia tai muuten vaan herattaa kiinnostusta muissa. Itse olen aina ollut utelias muista ihmisista ja tykkaan tuntea ihmiset "lapikotaisin" ei vaan pinnallisesti. Itse olen aina ollut melko avoin ihminen. Ehka joskus liiankin. En vaan jaksa sellaista pintapuolisuutta. Siksi tanne aina lorpotan kaikesta. On tietty viela joitakin juttuja jotka tuntuvat liian henk.koht. mutta eikohan meilla kaikilla. Ne jaa sitten sydanystaville vaan.
ReplyDeleteRobinista... Kylla usein mietin etta miten ihmeessa me paadyttiin myos foster parents:ksi. Aloitettiin se melko heti naimisiin mennessamme. Meilla oli mentally & behaviorally challenged teenagers kun oltiin oltu naimisissa ehka vuosi vaan. Hulluja kai me ollaan. :D Jayn vanhemmilla oli foster kids koko ajan ja Jay tottui heihin. Minullehan se oli upouutta. On se ollut kovin haastavaa tyota. Pakko myontaa. Joskus on paivia kun tuntuu etta Robin tuo kaikki huonot puolet minussa esiin. Ei kukaan joka ei ole vammaisten kanssa tyoskennellyt 24/7, monta vuotta ehka sita ymmarra miten valilla hermoja koetellaan. Robin on aivan ihana monella tavoin ja tuo perheeseemme kivaa paljon. Mutta sitten on se toinen puoli. Han on kovin itsepainen, ei usein kuuntele, kaikki asiat pitaa sanoa miljoonaan kertaan ja silti ei mene lapi (vaikka tietaakin etta hanen aivot on kuin on niin silti se on monesti kovin turhauttavaa), hygieenia jutut on mulle aina vaikeita. Mutta sitten on onneksi vastapainona juuri sita etta Robin on kuin lapsi ja on viaton ja osaa olla kovin hauskakin. Kylla han tuo meidan elamaamme sapinaa ja surulla ajattelen kun han sitten jonain paivana jattaa meidat. Robinin aiti ei tule koskaan ottamaan Robinia. RObin on asunut poissa kotoaan 12v lahtien. Nyt aiti on jo vanhakin ja elakkeella. Ei pystyisi jaksamaan RObinin kanssa. Asuntolaan ei Robinia laiteta. Han on niin tottunut etta on osa perhetta. Kutsuu minua siskoksi. Hanelle se on tarkeaa. Mutta mita vanhemmaksi Robin tulee sen itsepaisemmaksi myos ja on paljon sellaisia obsessive compulsion ominaisuuksia. Eikohan me jakseta Robinia hanen elamansa loppuun. Saali on etta Downit yleensa saavat sydanongelmia ja eivat ela yhta vanhaksi kuin muut. Mutta ehka se on luonnon tapa auttaakin silla ongelmat mutkistuvat heidan vanhetessa. Tietyilla tavoilla.
Vai etta Quebeciin sinutkin napattiin. :) Niin se rakkaus vie monet ties minne. Minulla on vielakin paivia kun en voi uskoa etta asun Kanadassa.
Teilla onkin jannat paikat. Lapsi tulossa. Elama muuttuu. Lapsetkin ovat haastavia monin tavoin (Sienna ei ole koskaan esim nukkunut hyvin) mutta tuovat kylla niin paljon onnea ja iloa elamaan.
Kiitos kommentistasi joka "made my day". :)
m'man: No problem. En aina huomaa kommentteja vanhoissa viesteissa mutta yleensa muistan ainakin tsekata 3-4 viimeista. Kiva kun taalla muistutit kommentista niin en missaa sita. :)
Tää oli hieno esitys. En ole kuullut bändistä ennen. Parempi kuin alkuperäinen versio samasta kappaleesta (josta en itse koskaan erityisesti tykännyt)!
ReplyDeleteEn ollut minakaan kuullut heista aiemmin. Olen ihan ulapalla Suomen musiikista. Acappella musa on todella mun makuuni. Oletko kuullut Rajattomasta? Hekin ovat tosi hyvia.
ReplyDeleteVideo ei näy meille mutta lukaisin samalla vanhempia postauksia. En ole oikein ehtinyt viikkoon toisten blogeihin paneutua kun ollaan koko ajan menossa mutta kurkkimassa käyn päivittäin. :)
ReplyDelete