***I hated Finnish history in school. I thought it was the most boring subject ever. Nowadays I find this same subject so interesting. Why? Family history. Ever since I started being interested in family history, I also started to want to know more of the history of Finland so that I could understand how my ancestors lived. When I lived in Finland, it would have been so easy for me to do family history research. Now I live million miles away and it's not that easy anymore. I'm grateful that our church has tons of family history resources. That and the Internet make it still possible to research about my ancestors. But how I wish that I would have been into family history while still living in Finland. I could have interviewed my grandmother about her life, childhood, about her parents, grandparents, etc. I could have found books about the areas where my ancestors lived. I could have copied family photos and documents. Could have. Should have. I have been in Finland three times since I've been living in Canada. But I hadn't caught the family history bug even then. Well, during my last visit I had started to but not enough to really do anything about it. Stupid, stupid me. Now I can't wait to go to Finland and dig into my family history. But it's too late to interview my grandma. She has Alzheimers. I am so mad at myself for not doing it last time I was there. She did have Alzheimers then too but it wasn't as bad as it's now. She might have remembered stuff. People with Alzheimers usually remember old things still even though they can't remember what happened five minutes ago. So people, learn from me. It is so fascinating to learn about your family's history. Truly fascinating. Start this amazing hobby by interviewing the oldest members of your family first. Nowadays it's so easy to do that with the help of videos and recorders. Afterwards you can type the interview into a little booklet even. Give them as gifts for other family members. Everyone loves to learn more about their families and ancestors. Start writing down birth and other dates. Any interesting facts you can find out. Start from your parents and then their parents and go from there.
***
I was born in Kajaani (but lived in Helsinki) and I spent most of my summers and Christmases there with my grandma and uncles, aunts & my three cousins. So Kajaani is always dear to my heart. Many fond memories. Today I was inspired to find some photos of the ruins of the Kajaani castle. I've been reading a novel about Medieval times and castles are on my mind I guess. There aren't that many castles in Finland but there are a few. As a kid, my uncle would take us to the ruins of the small Kajaani castle. I remember being a bit scared as the river's current looked dangerous. But it was so fun climbing on the ruins. In the winter, I'd walk with my grandma through the bridge and near the river and admired the gorgeous snow and frost covered trees that line the river. As a child, I played in the park next to the castle ruins. Maybe one of my ancestors where there to build the castle way back when. I'm itching to know. One of my ancestors helped build the Suomenlinna fortress (which is one of my favorite places to go to) as a soldier.
***
***
***I found out that there's this book about the Kajaani castle. I'm itching to get it in my hands to learn more. Me, who used to hate having to learn anything about Finnish history. This is what happens once you catch the family history bug.
***
***
I have a picture I've taken that looks exactly like this. The tar boats make me curious too as I've learned that one of my ancestors was a tar master. I guess it required great skills to make tar. Somehow I think it's so cool to know that one of my ancestors was a tar master. I don't know why but it is.
***
***
I just can't talk enough about family history research. What a fun hobby it is! Once you start, you get totally addicted. You've been warned. :) But do learn from me and get started when you still have old relatives living and you can interview them. It's fun to even write your own history. What an awesome gift for your kids!
***
http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/omasto/rheikkin/Kajaanin_linna29112006.htm (Kajaanin linnan historia)
Lessons on how to do family history (including tips on how to do a personal history):
Olen samaa mieltä, perhehistoria on mielenkiintoista!! Harmi tosiaan että siihen havahtuu vasta sitten kun alkaa olla liian myöhä... Onneksi äitini on havahtunut ajoissa ja haastatteli sekä kirjoitti muistiin mummuni elämäntarinaa, mikä on muuten todella mielenkiintoista luettavaa!
ReplyDeleteMä olen Kajaanista ja ihana oli lukea Kajaanin linnasta sun kirjoittamana! Mullakin on muuten täsmälleen samanlainen kuva tervaveneestä otettuna viime kesänä :)
Vietiin äitini kanssa lapset linnanraunioille eka kertaa ja he olivat haltioissaan! Paikka on upea, sinne on tehty kävelysilta ja ne kauheen jyrkät portaat on poistettu ja muutenkin siitä oli tehty mukava historiallinen vierailukohde. En ollut käynyt linnassa varmaan kahteenkymmeneen vuoteen ja siitä taisi tulla nyt joka kesäinen kohde :)
Eh, nuo piirteet ja omista juurista kiinnostuminen saattaa olla myös merkki "vanhaksi" tulemisesta ;)
ReplyDeleteNyt kyllä kipin kapin Suomen reissulle sieltä! Tai ainakin ottamaan yhteyttä Suomiseuraan!!
Tätä oli taas kiva lukea! Ensin Kajaanista. Täältä länsirannikolta on niiiin pitkä matka Kajaaniin, mutta toissa kesänä kävimme siellä ja ihastuimme. Linnanrauniot olivat aivan jotain ennen näkemätöntä,mielenkiintoista oli lukea Kajaaninlinnan historiasta ilmoitustauluista siellä sillankaiteilla (mutta miksi se tie keskelle raunioita!)
ReplyDeleteOlet aivan oikeassa tuossa sukututkimusasiassa. Pitäisi kysellä ajoissa, ihan pieniäkin juttuja kannattaa laittaa muistiin. Minä en kysellyt ja se vaivaa minua nyt, kun olen tutkinut sukuani. Ne pienet muistiinpanot, joita minulla on, tuntuvat äärettömän arvokkailta. Aivan, onneksi on internet. Suomen Sukututkimusseuran sivuille olen minäkin siirtänyt tietoa tuhansista vihityistä Mustasaaren seurakunnista vv.1600 - 1850. Tärkeää tietoa löytyy noilta HisKin sivuilta. Samoin on mainitsemasi familysearch ollut suurena apuna etsiessäni tietoa.
mirja: Kiitti kommentistasi. Oletpa onnekas etta sinulla on mummusi elamankerta. Meidan jokaisen elamassa on asioita jotka tulevat kiinnostamaan jalkelaisiamme. Olen aina ollut sita mielta etta tavallisten ihmisten elama on oikeastaan mielenkiintoisempaa kuin "julkkisten". Joo nain kuvan siita kavelysillasta tuon linkin kautta. Kiva idis minusta. Jostain syysta tanaan mulla on ollut Kajaani ikava ja etsiskelin netista kuvia ja tietoa. Kajaanin raatihuonekin on ihana.
ReplyDeletenanna: Joo luulen etta mita vanhemmaksi tulee sita enemman omat juuret alkaa kiinnostamaan. Ei sita nuorena osaa arvostaa tuollaisia asioita. Suomi reissu olisi jo tarpeen mutten tieda miten rahat riittaa nyt moiseen kun Jay menee koulunpenkille taas. Mietin etta ensi vuonna olisi kiva tulla. Olisipa vahan lyhyempi matka edes. On se niin karseen pitka lentoineen. Kun Sienna on vahan isompi niin sitten varmaan. Edmontonin Suomi seuran puhelinnumeroa etsiskelin jo. En loytanyt netista enka puhelinluettelosta. Kirjoitin sen aikanaan ylos johonkin. Pitaa etsia se kasiini.
clarissa: Internet on sukututkijan aarreaitta. Siella on jo paljon tietoa. Itseani ei ole kauheasti viela onnistanut Internetin avulla loytaa tietoa esi-isistani mutta sain kasiini kirjan joka oli kirjoitettu isani puoleisesta suvusta ja nyt se on iso aarre. Ihania tarinoita ja kuvia ja syntymaaikoja ja historiaa. Ah! Kajaani on sode pikku kaupunki tosiaankin. Jay sanoi Suomen reissun jalkeen etta tykkasi Kajaanista kovasti. Hienoa etta olet ottanut osaa sukututkimukseen ja jaat tietoa. Minusta on ikavaa miten jotkut "omivat" tietonsa ja eivat jaa muiden kanssa. Kun itse jakaa niin sitten muutkin innostuvat asiasta ja alkavat jakamaan omat loytonsa. Familysearch on uudistettu. Itse en ole sita viela kauheasti kayttanyt. Nyt olen tosi paattavainen etta aloitan taman harrastuksen oikeen kunnolla. Tosi hauskaa!
On tullut rauniot ja Raatihuone nähtyä ;)
ReplyDeleteOmasta suvustani on tehty ihan kirja, jonka sivuilta minunkin nimi löytyy. Itse en päässyt kovin pitkälle aikoinaan, mutta löysin kuitenkin ihania vanhoja ammatteja, hämmästyttäviä kuolinsyitä sekä uskomattomia lastenlukumääriä yhtä perhettä kohden :) Onneksi toiset ovat jatkaneet pitemmälle, tosin kirjassa ei ole niinkään syvennytty elämänkertoihin, vaan luetteloitu nimiä ja sukulaissuhteita.
Miehen sukua on myös selvitetty, veljensä on tehnyt sukukarttaa melko pitkälle. Sukututkimus on mielenkiintoista! Aikoinaan kävin lukemassa mikrofilmejä ja kirkonkirjoja, mutta internetistä en ole vielä osannut lähteä tietoja kaivamaan. Ehkä pitäisi joskus... Kiinnostaa kovasti. Ehkä minäkin olen tulossa vanhaksi, kuten Nanna epäili? :)
Minuakin harmittaa, etten ole vanhempieni eläessä ottanut selvää asioista ja nyt on liian myöhäistä. Internetin kautta löysin yhden sukulaisen nimen, jonka olemassaolosta minulla ei ole ollut harmaata aavistustakaan ja olen aivan varma, ettei äitikään siitä ollut tietoinen, kun ei ollut koskaan kertonut.
ReplyDeleteMuistan ne tuhannet kerrat kun kävin aina linnanraunioilla yksinäni. Joka kerta Kajaanissa ollessa kävin. Joskus taisin jonkun tytönkin kanssa käydä, mutta usein kävin ihan vaan kävelylenkin varrella, mummo kun asuu niin ihanan lähellä vielä siinä. Pitäis viedä Nida joskus Kajaaniin.
ReplyDeletetanya: Minusta juuri ne tarinat ja hauskat tiedot on kivointa sukututkimuksessa mutta on ihana nahda myos miten sukuhaarat menevat jopa 1600 luvulle. Ei mitaan vikaa siina etta ollaan "vanhoja" ja tajutaan miten mielenkiintoista suvun tutkiminen on. :D
ReplyDeleteallu: Minakin loysin sukulaisia Washington Statesta joiden olosta en tiennyt aiemmin.
suvi: Tosi kiva olisi jos paasisitte Kajaanissa kaymaan.
allu: Robin on asunut Jayn vanhempien luona 12 vuotiaasta asti (aiti asui kaupungissa jossa aikanaan ei ollut paljoakaan tarjolla vammaisille). Meidan luona noin 10 vuotta jo. Halusin vahan muutosta elamaan ja tuli meille vaihteeksi. Me oltiin Jayn kanssa foster parents (huolehdittiin mentally and behaviorally challenged teinareista, oltiin me hulluja :D) kauan aikaa sitten. Lopulta lopetettiin se tyo mutta suostuttiin ottamaan Robin meille kun ollaan tunnettu se niin kauan ja on "osa perhetta".
ReplyDeleteHei, olipa yllätys,että joku rapakon toiselta puolen kirjoitteli Kajaanin linnasta. Me lähdemme täältä Saksan maalta taas toukokuussa katselemaan, mitä uutta Kajaaniin kuuluu. Itse tein koulussa aikoinani esitelmän Kajaanin linnanraunioista.
ReplyDeleteSukututkimus kiehtoo minuakin. Olen tämän vuoden aikana selvitellyt serkkuni kanssa isäni äidinpuolesta sukua...Mielenkiintoista, mutta aikaa viepää hommaa.