Sunday, August 19, 2007

itsesaalia


Eilen Sienna kayttaytyi tosi kaksi vuotiaan tyyliin (pitaakin). Kaikkeen sanoi "no". Vaikka halusikin jotain niin silti sanoi "no". Yhdessa vaiheessa sitten tulin tanne alakertaan keittiosta ja sanoin Siennalle "hi Sienna Sunshine". Hyva kun sain sen sanottua niin Sienna heti vastasi "no". :)

Eilen oli jotenkin vaikea paiva mulle. Olin yrittanyt saada babysitteria meille illaksi ja tuntui ettei kukaan soittanut mulle takaisin vaikka jatinkin viesteja. No, kaksi henkiloa ei soittanut takaisin. Yksi oli Leanne jolla on oliko se nyt 10 lasta (niiden Janae on meidan vakkari babysitteri) joten on tietty tosi kiireinen ja Leanne kertoi mulle aiemmin ettei se koskaan saa puhelinviesteja (lapset unohtaa kertoa sille etta joku oli soittanut). Toinen oli Jayn aiti mutta se oli Jayn veljen Jeffin luona rakentamassa niiden taloa ja ei ollut pitanyt kannykkaa mukanaan. Mutta jotenkin mulle tuli itsesaali tunne eilen. Mietin etta muilla on perheensa ja vievat lapsiaan aideilleen tai sisaruksilleen (ja muutenkin tekevat kaikkea yhdessa). Mun perhe kaukana Suomessa. Onhan mulla tietty Jayn perhe taalla muttei se ole sama juttu. Lindalla on 7 muutakin lastenlasta ja muutenkin on aina kiireinen. Mua arsyttaa kun alan velloa itsesaalissa ja onneksi ei se mulla aina kauan kesta. Pakotan ajatukset pois aivoista, ei voi muuttaa tilannetta joten miksi surra tai valitella - "there's no misery that can't be made worse by murmuring about it" (Jeffrey R. Holland). Olin sitten antanut periksi babysitterin suhteen (vaikka olisinkin voinut soittaa muillekin mutta ei vaan huvittanut kun muka "kukaan ei halua jutella mulle") mutta sitten viime tingassa Jay sai aitinsa kiinni ja Marissa tuli babysittaamaan. Sienna oli nukkumassa joten ei Marissan tarvinnut muuta kuin kuunnella jos heraa. Kertoi sitten etta oli ollut niin hiljaista etta oli itsekin nukahtanut vahaksi aikaa. Oli katsonut myos leffaa. Me Jayn kanssa paastiin sitten tuulettumaan. Yhdet meidan tutut piti Dan & Connielle jaahyvaisjuhlat ja sinne mentiin. Benji on kiropraktikko, Rachel kotiaiti, niilla on nelja lasta. Tosi upea koti! Kiva oli olla tuulettumassa ja mua nauratti sitten mun itsesaalit. Mutta onhan se ihan luonnollista etta ikavoi omaa perhettaan. Se on taalla asumisen huonoin puoli tietty.

Tassa yhden Lynn Whipple:n "ninnie" toita. Tykkaan sen tyylista. Nettisivu loytyy helposti kun etsii tuolla nimella. Enimmakseen tykkaan juuri noista "ninnies":ta ja harmittaa kun se ei laita niista kuvia tarpeeksi netti sivulleen.

2 comments:

  1. Hei,
    Tiedän tasan tarkkaan tunteesi. Ei se ole aina helppoa olla kaukana kaikista. Meillä ei ole koskaan edes Matt'n sukulaiset asuneet lähellä, ja lapsiakin on kolme, joten babysitteriä vielä vaikeampi löytää.. Ollaankin just mietitty Teksasiin muuttoa, jotta edes toisen suku olisi lähellä. No, saa nähdä, mutta on se ajoittain rankkaa kun ei ole minkäänlaista tukiverkostoa ympärillä, vaikken nyt ihmisiä kauheasti kaipaakaan.

    Noista sinun kuvista tuli mieleen että tykkäisit varmaan tästä lehdestä:
    http://www.smallmagazine.net/issue.asp

    (arvaa olinko onnessani kun sain meidän tuotteen sen sivuille?!)

    ReplyDelete
  2. Joo arvasinkin etta sulla varmaan sama tilanne. Kayn tsekkaamassa tuon sivun nyt. Kiitti vinkista jo etukateen.

    ReplyDelete

Thank you for taking the time to comment! :)