{my goal for this summer}

***

Me lovey nature. Me lovey butterflies.

(all images via google image search)

***

Mina olen pieni tytto,

kesakarpasen kokoinen.

Ja - ikavaa, mutta totta,

ihan karpasen nakoinen.

On pieni sydameni

nyt kovin kuumeinen,

se paisuu kuin hiivasieni.

Syy?

Ritariperhonen.

Mina onneton liikaa tahdon,

olen aina yksinainen.

Tie uljaan ritariperhon

ei kay luokse karpasen.

Kukat kuuluu perhoselle,

kesa, tuoksut, aurinko.

Lukinseitti karpaselle

on sopiva kohtalo.

***

Taman hurjan melankolisen mutta jotenkin ihanan runon aikoinaan opettelin ulkoa. Tietaako kukaan kuka sen on kirjoittanut? Nuorena en tajunnut kirjoittaa runoilijan nimea ylos. Eiko olekin juuri sopiva runo jos on ihastunut teinarina johonkin joka ei edes huomaa sinua? Voi sita sydansurua. :)

***

Tasta tulikin mieleen hauska lapsuusmuisto. Kuudennella luokalla olin aivan ihastunut eraaseen luokkatoveriini. Tiesin missa han asui. Kotiini meni kaksi bussia, joko pikabussi tai sitten sellainen joka kierteli sielta taalta. Aina valitsin sen hitaamman siina toivossa etta nakisin pilkahdukselta taman pojan omakotitalopihallaan. Voi miten ihanaa olikin kun satuin nakemaan pilkahduksen hanesta. :) Ja hauskaa oli myos jos han ampui pinniritsalla minua koulussa. :)

***

Fun childhood memory: I was about 11 or 12 and I was smitten by a boy in my class. I knew where he lived. There were two buses that went to where I lived: a direct/fast one and a slow one that took a long route. I always chose the bus that took the long route in hopes of seeing this boy in his front yard. Oh the joy if I happened to catch a glimpse of him. :)

***

My goal for this summer: lots of nature exploration.

***